Machina res cogitans

Athenai 1998

2012-02-10T08:18:00.000-08:00

Metroa ei vielä ollut, ja kävelin Ateenan Plakasta ylös vuorelle (kuva: Suomeen lähetettynä vaivaiset tuhat drakmaa). Silloin tammikuussa paistoi aurinko. Kriisistä ei puhuttu. Aiemmin samalla vuosikymmenellä olivat Kreetan saarella ystävät sanoneet syövänsä (ja juovansa) enemmän kuin he tienasivat.

Suden surma

2012-01-16T04:15:00.000-08:00

Kaikkea sitä kerrotaan sysipimeällä keskiajalla tehdyn! Veli Franciscus Assisilainen oli kunnon mies, mutta hänen hyveensä tuskin vetää vertoja meidän hämmästyksellemme. Miksi ihmeessä Franciscuksen piti saarnata "Veli Sudelle", joka ei tässä tarkoita ihmistä, luomakunnan kruunua, vaan villiä eläintä ja lampaiden ja muiden viattomien tuhoajaa? - Miksi Franciscus ei koettanut tappaa tai edes hätistellä sauvoin ja rukouksin sutta matkoihinsa sen sijaan, että hän rupesi puhumaan sille sopimattomia? Ei susihukka ansaitse parannussaarnaa. Mutta ehkä Franciscus ei koskaan pitänyt retorista saarnaa sudelle. Ihmiset ovat eteviä keksimään legendoja. Niitä on liikkeellä jopa kaupungeissa ja kaupungeista. Tarkoitan urbaaneja eli sivistyneitä legendoja.

Noin 15 vuoden takaa muistan konsulttien kehittämän Kainuun pantasudesta otsikoidun tositapauksen. Kuva ja sana kertoi urheiden metsästäjien ampuneen seulaksi pantasuden; sen olisi pitänyt saada juosta jolkutella kaikessa rauhassa. Suden ampuminen selitettiin silloin köyhien poroisäntien oikeutetuksi protestiksi "riistävän" etelän suuntaan. Kuvassa miesten silmät kiiluivat lähes saatanallisesti. Suden silmistä oli hehku sammunut, mutta toki eläin sai siinä komeasti poseerata. Parempi kuolleena kuin ei koskaan.

Teksti-TV:n uutiset kertovat tänään (16.1.2012), että Varsinais-Suomessa on yksi pantasusi pääsyt hengestään. Ei suden pitäisi oleskella ainakaan Turun tuntumassa, josta Suomen sivistys on tunnetusti lähtöisin.

Matalan profiilin taktiset edut

2011-11-28T01:38:00.000-08:00

Alkoi mietityttää, olisivatko Epikuros, hänen oppilaansa ja näiden joukossa Lucretius netissä. Spizoza ei olisi vaan hioisi optisia linssejä kaikessa hiljaisuudessa; kommentteja tai yleensäkään "palautetta" hän ei toimintaansa kaipaisi. - Näkyvyys, visibiliteetti, on Epikuroksen ja Spinozan mielestä potentiaalisesti eli virtuaalisesti (sanat ovat synonyymejä) erittäin vaarallista. Tavanomaisten hyveiden osoittaminen merkitsisi ainoastaan vastaamista kollektivistisiin eli sosiaalisiin rooliodotuksiin eli itsensä myymistä pilkka- tai ainakin ALE-hintaan. Se veisi ihmiseltä mielenrauhan (ataraxia) tai estäisi sen toteutumisen. Miksi ruveta laumaihmiseksi, vaikka erityisesti tämä moderniteetti jos mikä on massojen aikaa? Mitkä ovat "Das Manin" eli sosiaalisen standardin mukaisen ihmiselämän ratkaisevat edut? Anatole France kirjoitti 'Epikuroksen puutarhan'. Hän ymmärtäisi matalan profiilin eksistentiaalisen osan valinneita ihmisiä.

Epikuros käsitetään systemaattisesti väärin. 'Mielihyvä' (hedoné) tarkoittaa hänelle vain tuskan poissaoloa - ei suinkaan mitään elostelua "orgaanisten motiivien" taivaallisissa nautinnoissa (joihin nykyisin tähdätään kaiken "laatuajan" huippuna mediassa, makuuhuoneessa ja keittiössä ynnä muissa paikoissa).

Epikuroksen mielestä nimenomaan hyve (areté, virtus) erottaa ihmisen eläimistä ja toisista ihmisistä. Itse Epikuros ekshibitoi suurenmoista rohkeutta (virtus / fortitudo) ja mielenlujuutta (constantia) sairastaessaan vuosikaudet virtsakiven vaivaa. Modernille ihmiselle pitää kaiketi jakaa viisi tähteä siksi, että hän katsoo selviävänsä elämästä ilman ainuttakaan hyvettä - teknologian ja hyvän onnen avulla. Lottoa mainostetaan lapsekkaasti sanomalla: "Suomalainen voittaa aina." - Parempi argumentti olisi väite, että suomalainen häviää aina (ennemmin tai myöhemmin). - Minulla on jäänyt paperimutoisten kirjoitusten vuoksi kolme blogia julkaisematta (luonnosten asteelle kaksi ja yksi valmiina odottelemaan vuoroaan). Kaikki aikanaan tai ei mitään koskaan.

Pax et bonum

2011-11-04T10:46:00.000-07:00

Modernisti Niko Kazantzakis (1885 - 1957) jatkaa pääteoksessaan Odysseia tavallaan siitä, mihin Homeros sankarinsa päästi. Uudempi kirjailija päivittää Homerosta. Odysseus toki palaa merellisiltä harhapoluiltaan kotiin mutta ei (odottamatta tai pikemminkin odotetusti) viihdy vaimonsa luona. Miehen levoton ja aidosti faustinen, toimintaa hakeva mieli vaatii matkan miltei välitöntä jatkoa Afrikkaan ja niin edelleen - aina Antarktikselle asti. Siellä vasta tulee Odysseus matkansa päähän.

Ihmisyyden tunnusmerkkinä Kazantzakis pitää Faustuksen uskoa. Se tarkoittaa voimien jännittämistä äärimmilleen ja suorastaan mahdottoman yrittämistä. Kazantzakisin vapaudenrakkaus - ja hänen nationalisminsa - ilmenee "hänen kuvatessaan pienen kansansa taistelua turkkilaisia vihollisiaan vastaan".

"Romanissa Vapaus tai kuolema (1953, suom.) on (---) tämäkin puoli Kazantzakisin hajottavia voimia vastaan taistelevasta minuudesta löytänyt kypsyneen ja sovittavan ilmaisun, samalla kun hän armottomasti paljastaa väkivallan kovat kasvot."

Loppuun sopii ladata vielä yksi ja kerrassaan komea sitaatti kirjallisuushistorioitsija Vappu Roosilta (Suuri maailmankirjallisuus, Hki 1964, 450):

"Viimeisessä romaanissaan Pyhä köyhyys (Pax et bonum), jonka päähenkilönä on Franciscus Assisilainen, Kazantzakis jatkaa uljaan lannistumatonta kamppailuaan ikuisista arvoista 'pyhän hulluuden' kuvaajana ja luo siinäkin yksinkertaisesta suurta ja ylevää."

Luulisi, että jopa nominalistit (relativistit, westermarckilaiset, pragmatistit, behavioristit, individualistit), jotka luonteensa mukaan kiivasti vastustavat arvo-objektivismia kuvitellen maailman silti paranevan, kunnioittaisivat Niko Kazantzakista sanan verran (mainiten / ohittaen ). - Itse olen hämmästynyt siitä, melkein äimän käkenä ollen, miten paljon (moraalisesti muissa suhteissa epäilyttävän) Kreikan kouluissa edelleen luetaan latinaa. Kreikkalaiset pitävät kreikkaa ja latinaa sisarkielinä, ja moni opettaa ja oppii siellä latinaa ja historiaa. - Ulkomaalaiset valittavat, että latinan ja historian helleeneiltä perinteisesti saama liika huomio estää heitä oppimasta perusteellisesti small talk -englantia eli "sosiaalista kielioppia", jossa postmoderni haastaa ihmisen tai toteaa tämän lähestulkoon nollan arvoiseksi.

Markkina III

2011-08-23T02:24:00.000-07:00

Väärinkäsitysten välttämiseksi pitää korostaa, alleviivata ja tähdentää, että rikoksen, kuten murhan kohde on ainoa, jonka ihmisyys kärsii. Nominalismi tekee jokaisen rikoksen aktuaalisen kohteen eli kärsijän osan totaalisen, jopa masentavan yksinäiseksi - ja toisaalta vain nimelliseksi (latinan sanasta 'nomen', joka tarkoittaa pelkkää nimeä). - Siirtyäkseni toiseen asiaan: Kukin filosofia (idealismi / filosofinen realismi ja nominalismi / relativismi jne) toimii vain ao. kieliopissa (kielessä) ja toisin päin. Huomattakoon tässä indoeurooppalaisten verbien kaksi suuntaluokkaa: aktiivi (kreikan sanasta energeia) ja passiivi (latinan sanasta kärsimys, passio, joka kielioppiteoriassa palautuu kreikan sanaan pathos). - Tarkastellaan latinan lausetta: Pisces captantur (Kalat / kaloja pyydetään). 'Pisces' on latinan syntaksissa vain ja ainoastaan subjekti, kun taas suomen lauseessa 'kalat / kaloja on objekti: Kalat ovat kärsimystä tuottavan toiminnan kohteina suomen passiivi- eli pathos-lauseessa, ikäänkuin ne muka eivät olisi vastuussa elämisestään vedellisessä elementissä. Nietzsche sanoi heuristisesti (välttääkseni tässä konsulttittermiä "innovatiivisesti"), että uralilais-altailaisissa kielissä on heikosti kehittynyt subjektin taju. Lasken suomen mukaan tähän huonolta vaikuttavaan seuraan. Älköön kukaan suuttuko tästä, mitä kirjoitan. - Myös akateemiset ihmiset, niin suomalaiset kuin muutkin, saisivat olla oman elämänsä subjekteja sen sijaan, että he sokeasti palvovat konsultteja.

Markkina II

2011-08-20T09:30:00.000-07:00

Ihmisyyttä vastaan ei siis voi tehdä rikosta. Jopa markkina, joka on saanut monen hyvän, rahansa, rakkaansa ja kotinsa menettäneen ihmisen päättämään päivänsä oman käden kautta, on täysin voimaton Ihmisyyden mahdin edessä; sille ei voi mitään markkina eikä liioin kukaan Mr. Death. Massoittain ihmisiä on poljettu maahan ja tuhottu voittajien leireissä, niin kuin aina on tehty ja tullaan aina tekemään, mutta ihmisyys ei ole siinä mitään menettänyt eikä menetä. - Pitäisikö "rikos ihmisyyttä vastaan" poistaa lakikoodeksista? - Ei vielä. Ihmisyys pitää ensin määritellä tarkkaan ja näpäytettävä kynsille nominalisteja, joiden harhaisen luulon mukaan (yleistä) ihmisyyttä ei ole olemassa metafyysisenä reaalioliona. - Duns Scotus opetti viisaasti ja mitä eettisimmin, että yleisen ihmisyyden lisäksi kullakin ihmisellä on yksilöllinen ihmisyys. Duns Scotuksen katsannossa rikos voidaan tehdä vain yksilöllistä ihmistä eli (abstraktimmin) hänen yksilöllistä ihmisyyttään kohtaan. Ja moisen rikoksen suuruudesta voi keskustella. Vallitseva nominalismi (fenomenologia) ei oikeastaan tarvitse abstraktia käsitettä ihmisyys (humanitas, genus humanum). Mutta jos se katsoo sitä tarvitsevansa, huomattakoon moisen ihmisyyden, kuten myös yksittäisen ihmisen, perustava heikkous, hauraus ja hyveettömyys - mitättömyys immanentissa maailmassa (ja kenties heideggerilaisessa kontekstissa).

"Rikoksesta ihmisyyttä kohtaan" voidaan nyt luopua (mutta todella olemassa oleva yleinen ihmisyys ei siinä mitään menetä). - Oswald Spengler oli muuten nominalisti sanoessaan, ettei ihmiskuntaa ole. Marcus Tullius Ciceron mukaan ihmiskunta on. Mutta Cicero menee metsään siinä, ettei hän, "humanistien humanisti", inklsusoi orjia ihmiskuntaan. - Edistystä nähdään vasta Rooman keisariajalla: orjia aletaan kutsua toiseksi ihmiskunnaksi (secundum genus humanum). Sen pidemmälle ei sittemmin ole päästy. - Idean tähän kirjoitukseen on antanut Sauli Salmela, joka nosti esiin Duns Scotuksen ansiot, kun otimme osaa vaikeaan keskusteluun sielujen korkeasta kauneudesta.

Markkina

2011-08-01T00:24:00.000-07:00

Miksi puhua markkinoista monikossa? Singulaari riittää. - Globaali markkina tuhoaa sosiaalista vastuuta. Jäljet pelottavat. - Filosofia tuntee enää vain nominalismin eli fenomenologian ja analyyttisen tradition. Toistaiseksi on turha puhua entisaikojen tapaan ihmisten metafyysisestä solidaarisuudesta. - Niin sanottu rikos ihmisyyttä vastaan on ongelmallinen käsite, eikä sitä rikosta itse asiassa ole olemassakaan, ellei tarkoiteta nominalismin mukaan partikulaarisia ihmisiä, joilta joku (tietenkin mittaamattoman arvokas, luxus-hoidon ansaitseva ihmisyksilö) saa hulluun päähänsä riistää väkivaltaisesti elämän lahjan. Ihmisten murhaaminen on rikos vain asianomaisia ihmisiä, ei yleensä ihmisyyttä kohtaan - rikos ainoastaan ihmisiä ja heidän yksilöllistä ihmisyyttään kohtaan. Se ihmisyys on heikkoa, toisin kuin idealismin tai filosofisen realismin mukainen ihmisyys, jota vastaan ei voi tehdä sitten minkäänlaista rikettä eikä liioin rikosta, koska se ei kärsi. Platon ja muut oppilapset olivat surevinaan Sokrateen kuolemaa, vaikka ihmisyys ei siitä kuolemasta eikä mistään muustakaan kuolemasta ole koskaan yhtään vähentynyt. - Sokrateen oppilaat, kuten Platon, surivat vain omaa osaansa, menettämäänsä ihmistä, vaikka ihmisyys ei mitään menettänyt. - Montako ihmistä tarvitaan, jotta voisi puhua joukosta?

Uudistajien riemuvoitot jatkuvat

2011-06-19T05:00:00.000-07:00

Nyt on vuorossa ja jo menossa kerrassaan laudatur-tasoisten pikkuaineiden lakkautus, jota konsulttiherätyksen saaneet johtoryhmät kutsuvat eufemistisesti uudistukseksi tai kehitykseksi. Sitäkin varmemmin katoavat perus- ja aineopinto-, siis approbatur- ja cum laude -tasoiset miniaineet. Toinen eufemismi on haaste: "Pikkuaineet ovat haasteen edessä." Ne joutuvat tavallaan oikeuteen ja todetaan syyllisiksi: ne tulevat liian kalliiksi ja amputoidaan pois. Ne saisivat jäädä, jos ulkopuolinen rahoittaja maksaisi kaikki kulut. Sellaista pelastajaa ei ainakaan humanistisille aloille siunaudu, kuten Nokian ja Autotalo Laakkosen toiminta osoittaa.

'Amputoinnit' ja 'leikkaukset' eivät ole eufemismeja vaan suoraa puhetta kirurgiassa ja yliopistojen strategiasuunnitelmissa. Konsultit ottivat strategian sodan piiristä ja mission ja vision uskonnosta ("visio Dei" - Jumalan näkeminen mystiikassa). Muista konsulttitopoksia ovat muutos, (kirottu) muutosvastarinta, kehitys kehityksenä tai yhdyssanan osana (kehitysjohtaja, kehityspäivä jne), tahtotila, innovaatio, innovatiivinen ja niin edelleen. Topos on klassisesta retoriikasta joillekin tuttu termi. Juhana Torkki suitsuttaa Puhevalta-teoksessaan kunniaa Jari Sarasvuolle, jonka puhetilaisuuksissa kuulemma vallitsee mukaansa tempaava uskonnolinen ilmapiiri. Siitä hyvästä hänelle pitää antaa tähtiä. Räikkösen retoriikan kehumista Torkin kirjassa en tajunnut ennen, kuin tulin ajatelleeksi, että tämä urheilija edustaa keskimääräistä suomalaista, siis "Das Man" -tasoa suullisen ja epäilemättä myös kirjallisen esiintymisen alalla. Saavutus se sekin on.

On se oikeastaan kumma, ettei mikään ole enää vaikeaa. Vaikeat asiat ovat eufemistisoituneet haasteiksi. Konsulttipuhe on introdusoitu Amerikoista. Se ilmaisee uusliberalistista ajanhenkeä, Zeitgeistia. M. Lang epäonnistui yrityksessään saada läpi "time spirit" -ilmaisu.

"La Cena de le Ceneri" (25.5. 2011)

2011-05-24T11:47:00.000-07:00

Giordano Bruno julkaisi "Tuhkakeskiviikon illallisen" Lontoossa 1584. Englanniksi tekstin nimi menee: "The Ash Wednesday Supper". - 'Tuhkakeskiviikko' kuuluu periaatteessa vain pääsiäisviikon kontekstiin. Otan kuitenkin vapauden viitata siihen nyt. On syytä uskoa, että tuhkasade jatkuu keskiviikkona 25:s toukokuuta; toivoakseni se ei kuitenkaan estä syömästä illallista. Piinaviikollakin pitää koettaa elää (ikäänkuin) tavalliseen tapaan.

Kirkko antoi polttaa ja tuhkata Brunon elävältä Ikuisessa Kaupungissa anno 1600. Yleisö sai, mitä halusi eli konsulttiensa lupaamaa "laatuaikaa". Brunon tuhka levitettiin tuuleen eikä Tiber-jokeen. Paikka oli Piazza de' Fiori. Vatikaani protestoi ankarasti, mutta onneksi turhaan, kun Italian nuori valtio pystytti oikeusmurhapaikalle patsaan anno 1889. Statua on päässyt patinoitumaan. Siinä juokseva teksti ei ole latinaa vaan italiaa.

Brunon kuva: law.umkc.edu on dramaattisesti manipuloitu siitä, miltä hännen patsaansa näyttää luonnossa Campo de' Fiorilla.

Venäläisten käännytystä ja muuta tähdellistä

2011-01-23T07:31:00.000-08:00

Gaius Licoppe on päässyt Itä-Rooman Keisarikunnan historiaa kronologisesti valaisevassa Melissa-lehden sarjassaan kahdenteentoista osaan: De Romano imperio orientali (XII); viha idän ja lännen välillä kasvaa ("Odium crescit inter orientem et occidentem"), eikä paluuta vanhaan ole enää koskaan oleva. Keisari Basileios I Makedonialainen (867-886) menestyy Marsin taidoissa. Näin Gaius:

"In rebus bellicis excellit Basilius I; nam Arabes ex Asia Minore firmiter expellit et Italiam meridionalem in suam dicionem iterum redigit; Tarentum anno 880 expugnat."

Basileios I ajaa Vähästä-Aasiasta arabit ja saattaa Etelä-Italian taas valtansa alle. Tarentumin hän liittää Idän Imperiumiin anno DCCCLXXX. Sitten Leo VI kruunataan keisariksi (886-912), jolla asiat menevät jo huonommin. Sisilian hän menettää kokonaan 902; arabit valtaavat Thessalonikin 904; Kiovan venäläiset piirittävät Konstantinopolia, ja Leo VI joutuu tekemään kauppasopimuksen näiden kanssa. Myös toiset slaavit, bulgarialaiset, uhkaavat Itä-Roomaa, joka nöyrtyy maksamaan näille veroa. Leo kuolee 912 ja hänen poikansa Konstantinos VII Porfyrogennetos pääsee hallitsemaan (913-920). 913 Simeon I, kristitty bulgaarihallitsija piirittää Keisari Konstantinoksen aikoinaan perustamaa tai uudelleen nimeämää kaupunkia jo toistamiseen. Keisarinna Zoë saa sitten ohjakset käsiinsä, mutta 917 Bysantin armeija häviää kaksi suurta taistelua bulgaareja vastaan, joiden hallitsijan hovissa slaavilainen kulttuuri näin varhain kukoistaa.

Lännessä Italiaan hyökkäävät raivoisasti muhamettilaiset saraseenit. Gaietan, joka Napolin ja Amalfin tavoin vielä kuuluu Idän Keisarikuntaan, nämä ryöstävät 846, ja samana vuonna sama onnettomuus tulee Roomassa Pyhän Pietarin basilikan ja muurientakaisen Pyhän Pietarin basilikan osalle. 883 tuhotaan Monte Cassinon luostari. Sitten onni tai poliittinen viisaus (sanoisin) kääntyy osin suosimaan kristittyjä. Paavi Johannes X haluaa saada langobardikuningas Berengerius I:n yhdistämään aseensa Bysantin kanssa; saraseenit lyödään ja ajetaan Italiasta, ja

"Anno 924 papa Iohannes X Berengerium sacrat Imperatorem Occidentis; hoc titulo, qui pro Carolo Magno creatus est, ille ornatur ultimus."

Paavi kruunaa langobardihallitsijan Lännen Keisariksi, mutta samaan aikaan Idän keisarikuntaa bulgaarit ahdistavat, ja keisarinna Zoë pakotetaan vetäytymään luostariin.

Idän Keisarikunta sinnittelee monin keinoin elossa. Sukupolvea myöhemmältä ajalta Gaius kirjaa tärkeän tapahtuman:

"Anno 958 Olga, Russa principissa regni Kiovensis, Constantinopoli baptizatur et Christianum nomen accipit, Helenam. Inde incohatur conversio Russorum."

Kiovan Olga kastetaan Konstantinopolissa kristityksi. Häntä aletaan kutsua Helenaksi, ja niin venäläisisiä aletaan konvertoida kristityiksi. - Kaarle Suuren aikoinaan lännessä luoma keisarikunta oli silloin ollut kauan jakaantuneena moneen osaan. Viimeisen kerran Rooman keisarin merkityksensä menettänyt arvonimi "Augustus" annettiin langobardien kuningas Berengerius I:lle, kuten yllä latinaksi lukee. Mutta anno 935 Otto (I) valitaan Aachenissa Saksan keisariksi ja hän herättää Lännen Imperiumin jälleen henkiin marssiessaan Roomaan 962. Otto I lähettää kuuluisan Liutprandin Bysantin keisari Nikeforos II Focaan (963-969) hoviin hakemaan tunnustusta - mutta, kuten ilmenee, turhaan. Tästä matkasta Liutprand kertoo teoksessaan Legatio ad imperatorem Constantinopolitanum Nicephorum Phocam.

Idän Keisarikunnan Nikeforos II Focas ottaa voimiensa tunnossa häpeällisen huonosti vastaan Liutprandin, Lännen keisarikunnan Oton lähetystön. Itä halveksi länttä mutta niinpä sittemmin halveksi myös länsi itää. Liutprandin pöyristyttävää kuvausta luettiin lännessä paljon; se oli omiaan lisäämään lännessä kaunaa itää kohtaan.

"Liutprandi narratio late diffusa non parum contulit ad augendum odium Occidentalium erga Imperium Byzantinum."

Aseet tekevät historiaa, kuten myös kirjat, jotka luetaan aseisiin ja sellaisina niitä myös käytetään.

Tuhat vuotta myöhemmin Vladimir Uljanov/ Lenin alkaa retoriikkansa avulla käännyttää koko maailmaa pois kristillisestä uskosta.

(159 Melissa, lunae die 20 m. decembris a. 2010 / a.d. xiii Kal. Ianuarias a. MMXI, pp. 13-16)

Teleseurantaa avoimuuden vuoksi

2010-12-22T00:58:00.000-08:00

Kukapa suomalainen ei olisi sitä mieltä, että elo on ilman muuta auvoisampaa avoimessa kuin suljetussa (totalitaarisessa) yhteiskunnassa? Me vannomme tolerantin moniarvoisuuden (pluralismin) nimiin; paheksumme sitä osaa, joka kansalaisille tai alamaisille kuuluu esim. (fiktion alalla) Platonin ihannevaltiossa ja modernin reaalimaailman Valko-Venäjällä. - On silti syytä mainita ohimennen - ja tekemättä tästä mitään sen kummempaa numeroa, että jopa meillä jokainen puhelinta ja tietokonetta käyttävä ihminen on potentiaalisesti ja tarvittaessa myös aktuaalisesti valvonnan alainen. Telekontrollin mahdollistaa esim. "LI"-liite. Periaatteessa teleseuranta vaatisi oikeuden luvan, mutta käytännössä sitä ei kuitenkaan tarvitse hankkia silloin, kun vitaalit intressit (elintärkeät edut, kuten turvallisuusnäkökohdat) vaativat nopeaa toimintaa eli myös lain ja moraalin sivuuttaamista.

Toisin kuin "Das Man" luulee / yleensä luullaan, eivät kaikki ihmiset ole hyviä, eivät edes suomalaiset. Mitä operaattoreihin tulee, ne tuskin edes tietävät nyt eikä niiden milloinkaan tarvitse tietää, jos ja kun joku heidän asiakkaistaan joutuu seurantaan / valvontaan. Kussakin tapauksessa ratkaistaan kenties oikeusteitse (jos ratkaistaan), milloin seuranta tai valvonta on aiheellista / aiheetonta. Omasta mielestäni reaalimaailman ja kafkamaisen fiktion välinen ero on pienempi, kuin "Das Man" eli sosiaalisen standardin mukainen ihminen hyväuskoisesti (bona fide) luulee. Kafka muuten kirjoitti, että "syyllisyys vetää puoleensa". Ja totta vie, yhteiskunta toimii edes jotenkin vain siinä tapauksessa, että siinä vallitsee edes jonkinmoinen julkinen luottamus (fides publica). - Joulu muuten vaikuttaa julkisen luottamuksen kulta-ajalta, jota konsultit seksikkäämmin mainostavat laatuajaksi (käännetty englannin termistä 'quality time'). Ihmisten sympatiat laajenevat pariksi päiväksi, tänä vuonna yhdeksi viikonlopuksi koskemaan jotenkin topeliaanisesti jopa kärsivää eläinkuntaa.

Rauhaa!

2010-12-15T08:24:00.000-08:00

Sosiaalinen kielioppi on vienyt voiton kotiin perinteisestä latinapohjaisesta kieliopista, jonka hallitsevan tulee tietää, onko jokin verbi käyttöyhteydessään transitiivinen vai intransitiivinen; mutta sosiaalisen kieliopin kannalta moinen tieto on joko autuaan yhdentekevä tai suoranainen rasite; samasta syystä lauseenjäsennys (syntaxis) on julistettu yliopistojen ja koulujen kielenopetuksessa ja -oppimisessa pannaan; sitä kun ei tarvita; tyyliinkään ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota, kuten ei liioin oikeinkirjoitukseen.
.

Piilotin ensi töikseni kolme tässä sarjassa parin päivän kuluessa aiheesta tai aiheetta julkaisemaani, kahta eri kielioppikäsitystä koskevaa tekstiä. Ne herättivät pahaa verta, koska sosiaalista kielioppia ei saa arvostella. Toivotan voittajalle ja hänen faneilleen onnea ja mukavia, kommunikatiivisia hetkiä jaettaviksi yli säätyrajojen. - Kannattaa muuten aina olla enemmistön tai paradigman eli ideologian kanssa samaa mieltä. Kannattaa olla "Das Man" eli sosiaalisen standardin mukainen ihminen, jos aikoo menestyä ja elää mukavissa oloissa kauan maan päällä ja jopa saada mielipiteilleen voittopuolisesti positiivisia kommentteja ("myönteistä palautetta" konsulttikieltä hieman viljelläkseni).

Toisin kuin Albert Camus ehdottaa, ei ole syytä sitoutua häviölle tuomittuun tai jo häviön osakseen saamaan asiaan - kuten latinapohjaiseen kielioppikäsitykseen, joka edellyttää muoto-opin rakenteiden ja lauseopillisten konstruktioiden painamista mieleen. Maailmassa on parempaakin tekemistä; ja ihmisyys toteutuu mukavasti sosiaalisen kieliopin eli small talkin eli facebookkaamisen merkeissä.

Rekantoin rekantoimiseni (perun peruutukseni)

2010-12-14T00:24:00.000-08:00

Sosiaalisen kieliopin gurut ja heidän faninsa hokevat, että kaikki käy. Saa puhua ja kirjoittaa jota kuinkin miten sattuu, koska vastaanottaja joka tapauksessa osaa arvata, mitä lähettäjä tarkoittaa. Kaikki käy - paitsi sosiaalisen kieliopin arvostelu! Minulla on tästä omakohtaista kokemusta, siis esittämästäni arvostelusta, kun sain kunnolla turpiini ensin anno 2005 ja sitten tasaisin väliajoin sen jälkeen. Tästä ja erilaisista, itsepintaisesti jatkuneista repressaalioista suivaantuneena ja uutta rohkeutta yön aikana keränneenä perun nyt kertakaikkisesti eilisen peruutukseni ja ilmoitan voimallisesti kannattavani perinteistä, latinapohjaista kielioppia. Sekin on tähän takinkääntööni syynä, että latinanopinnot taatusti edistävät myös tässä surkeassa tilanteessa ja aina muulloinkin kunnon puhetta ja tekstintuottamista - toisin kuin sosiaalisen "grammatiikan" small talk.

Normit tulee palauttaa kielenopetukseen ja käyttöön, niin suulliseen kuin kirjalliseenkin. Tasoa pitää reippaasti nostaa siitä, mihin sosiaalinen kielioppi on sen saanut vajoamaan. Tason lasku näyttää jopa tahalliselta, koska tekijänaiset- ja miehet ovat pokanneet palkinnon toisensa perään.

Katumus

2010-12-12T02:51:00.000-08:00

Ajattelin ensin kirjoittaa siitä, mitä tänään syötäisiin, kunnes tajusin viime hetkellä, ettei minulla ole tästä teemasta mitään luovaa eli heuristista eli innovatiivista sanottavaa. Sen sijaan kiirehdin mainitsemaan, että käänsin yön aikana kelkkani latinakieliopin fanaattisesta kannattajasta sosiaalisen kieliopin eli kommunikatiivisen kielikonseptin ylimmäksi ystäväksi. Rekantoin nyt täysin sen, mitä olin eilen sortunut kirjoittamaan. Puolustuksekseni voin vain sanoa, että en minä ole ainoa, joka on Mefiston houkutuksesta kannattanut väärää kielikonseptia (joka ei vastaa ajan haasteisin). Eikö olekin kummaa, että entisaikoina Mefistofeles eli meikäläisittäin Mefisto teki niin vahvaa, joskin väärää tulosta - jopa silloin, kun häntä ei maailmassa vielä ollutkaan, tuskin edes Jumalan ajatuksissa? Tai ei Mefisto näy ainakaan pakanoiden Kreikassa operoineen sanokaamme sofistien ja Sokrateen aikana. Sofistit loivat vanhan eli muinaisen kreikan kielioppiteorian muoto- ja lauseoppeineen. Pitkään se eli, kunnes keksittiin tyhjästä sosiaalinen kielioppi, joka ei ole kielioppia ensinkään, vaan intention arvuuttelua kommunikaatiossa ja puheen vapaata tuottamista ilman normeista aiheutuvaa taakkaa ja mielipahaa. Sosiaalinen kielioppi on iloista, elämyssuuntautunutta, mistä "Das Man" riemuitsee, ja sosiaalinen kielioppi onkin suuresti vahvistanut "Das Mania" eli sosiaalisen standardin mukaista, vulgaaria ihmistä ja tehnyt hallaa eliitille ja eliittiajattelulle jopa niin, että eliittikin on hyvää vauhtia omaksumassa sosiaalisen kieliopin ihanuudet.

Kääntymys voi piruvie toiaan tapahtua yhdessä yössä. Mikään ei puhu perinteisen eli latinakieliopin puolesta, hyvänen aika. Lauseenjäsennys on pelkästään ikävää ja ajan haaskausta. Oppilaat tuottavat parempaa puhetta ja tekstiä, kun heidän ei tarvitse noudattaa mitään normeja. Kaikki käy, kaikki kelpaa sosiaalisen kieliopin mukaan; kommunikatio onnistuu, kun siihen osallistuvat lajitoverit arvaavat joka tapauksessa toinen toisensa intention. Voittoisa sosiaalinen kielioppi perustuu uuspragmatistiseen kielikäsitykseen: sen mukaan kieltä ei ole platonilais-augustinolaisessa mielessä olemassakaan. Nominalismi on korjannut lopullisen voiton idealismista / realismista. Universalia sunt nomina. Edellisessä virkkeessä syntaksin tekevät subjekti, predikaatti ja predikatiivi eli subjektin komplementti, täyte.

Toivotetaan siunausta. Onnistukoon kommunikointi entistä paremmin - jos ei muuten, niin konsultin johdolla. Jokainen, joka aikoo menestyä elämässä ja varsinkin akateemisessa elämässä, on velvollinen sanomaan vähän väliä ääneen, että hän rakastaa sosiaalista kielioppia yli kaiken. Muussa tapauksessa ei pidä elätellä toiveita yhteisön antamasta vastarakkaudesta, joka ilmenee erilaisina palkintoina ja apurahoina ja yhä ihanteellisimmiksi kehittyvinä työoloina.

Kieliopista viis

2010-12-11T07:03:00.000-08:00

Suomessa on yhden miessukupolven (sanokaamme 30 vuoden) kuluessa luovuttu perinteisestä, siis latinan käyttöön perustuvasta morfologia- ja syntaksikieliopista. On "trendikkäästi" siirrytty "kommunikatiiviseen" kielikäsitykseen eli "sosiaaliseen kielioppiin". - Se ei muuten ole kielioppia ensinkään, kun se vaatimalla vaatii, että säännöt, normit, pitää täysin unohtaa; vain siten kommunikointi onnistuu. Mukamas riittää, että kielestä esitetään vain sen monien käyttöjen kuvaukset "anything goes" -periaatteella, kuten Auli Hakulinen on esittänyt palkitussa isossa kieliopissaan. Toimiessaan vielä virassa professori Hakulinen luennoi jossakin vaiheessa mm. Helsingin (ainakin stadilaisten mielestä) iki-ihanalla murteella. Ei murre, paikallinen tai sosiaalinen, ole yhtään vähäarvoisempi kuin kirjakieli. Älköön omaa puhetapaa unohdettako myöskään provinnseissa. Mitä sosiaalisiin murteisiin tulee, niin alaluokan, vulguksen murre ansaitsee yhtä näyttävän huomion osoituksen, jopa hatun- tai piponnoston kuin yläluokan murre.

Miten pitkällä suomen kieli olisikaan, ellei latina olisi päässyt sitä painamaan alas Agricolan ajoista tai jopa ennen häntä? - Ja eikö itsensä Agricolan nimi pitäisi jo päivittää ulos latinasta suomeksi? Sama tietysti koskee englantia, myös amerikanenglantia, sosiaalisen kieliopin mitä kauneinta kotomaata. Englanninkin rakenteisiin kuuluu latinan syöpä pesiytyneen, sanovat anglisti-amerikanistit yliopistolla sikäli, kuin he ajavat latinaa oudon katkerasti vihanneen professori Kari Sajavaaran asiaa. Tosin soraääniäkin on anglistien piiristä kuulunut kaikkina näinä vuosikymmeninä, jotka Sajavaara sai omistaa latinan ja sen sellaisen vanhan ja vanhentuneen vastustamiseen Jyväskylän yliopistossa & ubique mundorum, kaikkialla maailmassa. Sajavaaralla oli tapana pilkata meitä Jyväskylän ja kaiken muunkin maailman latinisteja tivaamalla, mitä me enää millään yliopistolla teimme, kun meidän piti hänen mielestään lähteä mitä pikimmin kieliharjoitteluun Vatikaaniin. Englannin opiskelijoita eli sajavaaralaisia tämä kovin nauratti ja edisti kovin yhteistyötä palvelun tarjoajien ja asiakkaiden välillä siinä oppiaineessa.

Tautista aikaa

2010-11-28T01:36:00.000-08:00

"Antiikin Kreikka on länsimaisen sivistyksen kehto." Moista (retorista) argumenttia voi pitää melko vahvana, jos muistaa, ettei muinaisella Kreikalla oikeastaan ole paljonkaan tekemistä modernin Kreikanmaan kanssa. Retoriikassa sopii väittää ehdottoman uskottavasti, että länsimaisen ("eurooppalaisen") kulttuurin kehdosta on noussut ainakin yksi moderni, eurooppalainen roistovaltio; sille taattiin suunnaton laina tai pikemminkin lahja. Kreikasta ei näet ole, pelätään, maksamaan lahjaansa takaisin. Länsimainen kulttuuri on Kreikasta lähtöisin eikä se ole sinne koskaan palannut.

Kreikan tauti on nyt levinnyt Irlantiin, eikä ole mitään takeita siitä, että Irlannille annettava laina vastaa tarkoitustaan. Seuraavaksi tulipalo leviää Portugaliin. Muut seuraavat perässä. Euro heikkenee ja pahimmassaa tapauksessa kaatuu. Eivät yhteisvaluutat ole kestäneet ennenkään.

Euroopan Unioni taitaa perustua ylioptimistiseen ihmiskäsitykseen - ikäänkuin "sivistyneen" (vielä eilen barbaarisen) Euroopan ihmiset olisivat äkkiä heränneet noudattamaan korkeita humanistisia arvoja ja vetämään kaikissa asioissa yhtä köyttä ja eurooppalaiset roistovaltiot tulleet tiensä päähän.

Ei tämä meno yhtään herttaista ole. Keinottelu ja riisto jatkuvat; uusliberalismi voi paksusti; se on myös suomalaisten poliitikkojen mieli-ideologia melkein laidasta laitaan.

Tuomio auttaa Halla-ahoa

2010-10-30T00:59:00.000-07:00

Hovi katsoi parhaaksi pitää käräjäoikeuden tuomion ennallaaan: Halla-aho oli kuin olikin syyllistynyt uskonrauhan härintään mutta ei ollenkaan kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Tästä voi tehdä pari kauaskantoista päätelmää. Kuka tahansa saa jatkaa räväkkää, jopa monien loukkaamaksi kokemaa blogikirjoittelua, vaikkapa kiihotusta kansanryhmää vastaan.Toiseksi nimellinen tuomio (mitätön sakko) merkitsee itse asiassa palkkiota ikäänkuin kunnolla tehdystä työstä kansan hyvinvoinnin eteen; se kirkastaa ennestään Halla-ahon glooriaa; yhteinen kansa valitsee hänet varmasti edustajakseen. - Ikävää oikeastaan, että Helsingin yliopiston slavistiikan laitoksen johto oli savustanut Halla-ahon kadulle. Eivät löytäneet käyttöä etevälle kielimiehelle. Halla-ahon tutkijanlahjat menevät nyt harakoille. - Aiemmin samainen laitos oli antanut kenkää sedälleni siitä syystä, ettei hän ollut tehnyt väitöskirjaansa ajoissa valmiiksi slaavilaisen filologian alalta, minkä laitoksen uusi johtaja heti ilmiselväksi ilokseen pani merkille. Professori jo jo aiemmin päättänyt ottaa töihin oman miehensä ja sai luonnollisesti tahtonsa läpi.

Totuus A-Studiosta

2010-06-15T01:54:00.000-07:00

Platon lateli Timaios-teoksessaan totuuden maanmiehistään. Se mitä hän tarkkaan ottaen sanoi, jää minulta nyt eksplikoimatta, mutta konteksti auttaa osaa Das Man -tasoisista lukijoista tekemään oikean tuleman. Näinä koulu- ja ostosparatiisimurhien aikoina ei ole syytä sanoa suoraan, mitä Platon Timaioksessa ja muissakin teoksissaan todella sanoi. Koulumaailmassa Platon on joutunut / päässyt sensuurin kohteeksi, ja yliopistossa pitää suoraan siirtyä kritisoimaan Platonia ja sivuuttaa hänen oppiensa esittely, jotta asiakkaat, piru vieköön, eivät hurahtaisi Platonin faneiksi.

Eilisillan (14.6.) A-Studiossa toimittaja ansiokkaasti ilmoitti, että kreikkalaisten mukaan heille miljardit lainanneet ja taanneet [hyväuskoiset - lis. JS] tahot, kuten Germania ja Finlandia kantavat koko summasta täyden vastuun, eivät kreikkalaiset [jotka romanien tapaan katsovat, että toisten kuuluu heidät elättää - ja että vieraan rahan pyytäminen ja sen käyttäminen on elämäntapa, modus vivendi, ja lisäksi erittäin eettistä toimintaa - lis. JS]. Lämmin kiitos A-Studiolle.

Paljonko ns. länsimaat, terrae occidentales, ovat vielä velkaa Hellakselle, kulttuurinsa kehdolle?
Sitä on vaikea käydä arvioimaan, mutta Hellas / Kreikka ei tule maksamaan takaisin saamiaan miljardeja vaan "tarvitsee" niitä "ensi vaiheessa" toisen mokoman lisää. Maan luottoluokitus on yön aikana pudonnut mutasarjaan, kuten oli odotettavissa.

Juttelua kaivataan kipeästi

2010-06-14T00:42:00.000-07:00

Jokunen viikko sitten Opettaja-lehti repi otsikot siitä, ettei Italian nuoriso osaa kunnolla jutella englanniksi vierasmaalaisten kanssa. Tästä tuntuu mittaamatonta kärsimystä aiheutuneen. Voi, voi! Lehti vetosi erääseen amerikkalaiseen, sosiaalisen kieliopin (eli kieliopittoman kielen) guruun; tämä vaikeroi, että syy italiaanojen huonoon englannintaitoon löytyy italialaisesta koulusta, jossa vanhanaikaiseen tapaan käytetään liian paljon aikaa humanistisen kirjallisuuden ja latinan opintoihin.

Sellaiset joutavuudet ja yleensäkin kaikenlainen humanismi pitäisi kuulemma lakaista pois. Mitään vanhanaikaista, siis oikeaa kielioppia ei nykymenoon tarvita. "Kirjat pois ja kommunikoimaan!"

Italiaanojen (utriusque sexus) englannin jutustelutaitoa muuten edistäisi se, jos siellä lopetettaisiin amerikkalaisten teini- ja muiden taide-elokuvien ja erinäisten hömppäsarjojen päällepuhuminen italiaksi.

Tarkoitus pyhittää keinot

2010-06-06T10:58:00.000-07:00

Opetuksen kehittäjien tavoitteena on opetuksesta luopuminen, jotta 1) opettajat pääsevät makaamaan hautoihinsa, mitä erityisesti tamperelainen opetuksen kehittämispäällikkö odottaa Yliopistouutisten mukaan, ja jotta 2) oppilaat, eli uuskielen oppijat pääsevät kenenkään häiritsemättä oppimaan kaiken omin avuin. Tästä oli vastikään juttua saman yliopiston Aikalaisessa. Luin tosin vain otsikon, mutta se oli kiitettävän informatiivinen. Niin sitä pitää.
Säästöjä tulee kansantalouden hyväksi.

Pätevyydestä versus epäpätevyydestä on turha enää vaahdota, sillä pätevyys on tosiasiallisesti jo ulkoistunut "päteviltä" opettajilta oppijoille. Niin sanotut pätevät ovat kehittyneet epäpäteviksi. Kaikki oppivat kaiken, ja jokaisella on pöytälaatikossaan oman elämänsä käsikirjoitus, kuten kehityspsykologit vakaasti uskovat. - Mutta jos rahareikiä ajatellaan, niin tänä ylimenoaikana, jolloin vielä tarvitaan ns. opettajia, kannattaa suosia "epäpäteviä", koska heille tarvitsee maksaa vain 70 % "pätevän" opettajan palkasta, vaikka oppimistulokset olisivatkin 30 % huonommat (mitä ne tosiasiallisesti eivät ole, eivät lähimainkaan).

Kansantalouden hyväksi tulee säästöjä sitä mukaa, kuin epäpätevät ja halvat opettajat menevät makaamaan hautoihinsa. Mutta tarvitseeko polttohaudattavista opettajista sanoa, että he makaavat aikanaan kalliisti haudoissaan?

Makaamisen käsitettä tulee analysoida ja paljastaa pöljä, huolimaton puhe jo alussaan.

"Opettajien ammattinimike suojattava"

2010-06-05T06:13:00.000-07:00

Hyvä on. Listattakoon peruskoulun ja lukion ja kaikkien muidenkin oppilaitosten pätevät opettajat niin, kuin OAJ:n uusi, toimensa elokuussa aloittava puheenjohtaja Olli Luukkainen ehdottaa sanomalehti Ilkan mukaan. Listaaminen ei tietenkään suojaa vaikean, "läpinäkyvän" ja väkivaltaisen ajan pätevääkään opettajaa ammattinsa vaivoilta, vastuksilta ja vaaroilta. Tilanne on niin sanotusti aina "päällä", enkä tarkoita vain "luokkatilannetta" ja sähköpostivyörytystä. Koulun opettajalle on oppilaan vanhemmasta / vanhemmista tullut melkoinen, uusi riesa, jota konsulttipuhe kutsuu haasteeksi. Ja aivan ehdasta listimisestä tarjoaa tämä vaikea ala kaikkialta maailmasta monia, puhuttelevia esimerkkejä.

On muuten syytä muistaa, että epäpäteviä opettajia on meillä mielellään valittu kouluihin siksi, ettei heille ole tarvinnut monessakaan tapauksessa maksaa enempää kuin 70 % muodollisesti pätevän opettajan kuukausipalkasta. Joku voisi aivan asiallisesti laskea, paljonko siitä on tullut säästöjä virtuaalisesti ('mahdollisesti') huonojen oppimistulosten vastapainoksi.

Muuan opetuksen kehitämispäällikkö kaipaa sitä aikaa, että opettajat menevät säästösyistä "makaamaan hautoihinsa" (kuten hän kirjoittaa) ja oppilas-asiakkaat pääsevät omin avoin totuudesta perille.

Sateita ja vaatimuksia

2010-05-30T09:30:00.000-07:00

Vaatimuksia satelee jokseenkin tasaisesti ilmoista riippumatta. Innokkaimmat kehittäjät vaativat minua sähköpostitse tai jopa puhelimitse ilmoittaman, mitkä ovat missäkin järjestelmässä käyttäjätunnukseni ja salasanani. Kehitys siis kehittyy, ja jo muutenkin avoin yhteiskunta muuttuu ilahduttavasti entistä avoimemmaksi.

Eräs neito tai rouva vaati oudosti minua kirjoittamaan latinankielisen lauseen pesä- tai lentopallojoukkueensa vai oliko se hevostallinsa johtajalle vai sihteerille (?) menevään tervehdykseen. Oli kuulemma saanut netistä tiedon, että olin opiskellut latinaa koulussa.

Laitoin sille Eevan tyttärelle lauseen, oik. virkkeen. Vastaukseksi hän ilkkui, ettei tarkoitus ollut saada lausetta muinaislatinaksi vaan ainoastan kokeilla, olinko niin yksinkertainen, että menisin ansaan. Vielä kauniimmaksi kiitokseksi hän latasi kaikki osaamansa kirosanat. Niin sitä pitää! En yhtään oudoksu, että muuan Ap. Paavali piti naista päävastuullisena syntiinlankeemukseen (eli koko tähän surkeaan historiaan, jonka koulukirjat esittävät lasten ylösrakennukseksi siistinä ja kivana stoorina).

Moinen kokemus kannustaa minua olemaan vastaamatta tuntemattomien email-kysymyksiin ja handysoittoihin. Kääntäjiä ja kielentarkastajia etsivät kääntykööt yksinomaan ao. maksullisia palveluja tarjoavien konsulttien puoleen - tai oppikoot itse koulussa kaikki kielet. Eipä silti, en minä välttämättä tutuillekaan mitään käännä enkä heidän kieltään tarkasta (tarkista) tai kommentoi kuin aniharvoin, jos silloinkaan. Monet ovat akateemisen ylikävelyn muodot, mutta kirjoitan niistä joskus toiste, jos silloinkaan.

Kehityskeskustelu bussissa Kajaanin ja Hyrynsalmen välillä (1948)

2010-05-23T09:00:00.000-07:00

Koulutoverini Pekka antoi minulle luvan kertoa tapauksesta, jota hänen äitinsä todisti kevättalvella 1948 jokseenkin keskellä kainuulaisten maata Kajaanin ja Hyrynsalmen välillä; näiden paikkakuntien etäisyys on edelleen pysynyt seitsemässäkymmenessä kilometrissä; ja tuskinpa ihmisluontokaan on (lehtien yleisönosastokirjoituksista päätellen) noista sodanjälkeisistä vuosista miksikään muuttunut. Mitä Kainuuseen tulee, konsultit & poliitikot mainitsevat sen tärkeäksi osaksi "kehittyvien maakuntien Suomea", vaikka Kainuun maakunta on tosiasiallisesti pyyhitty kartalta.

Entisinä, jossakin määrin hyvinä aikoina linja-autoissa oli kuljettajan lisäksi rahastaja: Kyytiin tullut romanimies kyseli toisilta matkalaisilta lippurahaa, mutta kenelläkään ei ollut, mistä antaa. Rahastaja ilmoitti silloin, että miestä odotti seuraavalla pysäkillä lähtö autosta. Tämä kaivoi kuitenkin lompakkonsa esiin todeten, ettei hänen kannattanut lähteä rahan takia kävelemään. Hän maksoi itse matkansa, mutta toiset näkivät, että hänen rahapussissaan oli seteleitä paksulti, kenties enemmän kuin muilla matkustajilla yhteensä. Joillakuilla tunteet kuohahtivat, mutta mitään käsirysyä siitä ei noussut; selkäsaunan oli joku vain sanana maininnut. Kanssakulkijoita rauhoittaakseen romanimies oli selittänyt, että rahan pyytäminen oli heidän tapansa elää ja tulla toimeen.

Päivien kimallusta

2010-05-18T12:46:00.000-07:00

Väänsin kaksi päivää tekstiä Epikuroksesta, Kitionin Zenonista ja Kyrenen Hegesiaasta. Kaikki kuuluvat joukkoon, koska Zenonin apátheia-konsepti tarkoittaa jokseenkin samaa kuin Epikuroksen ja Hegesiaan ataraxía. Kiire painaa päälle, koska Dead Line lähestyy, eikä rauhasta ole senkään jälkeen takeita, nirvanasta puhumattakaan. - Hegesias teki opettajansa Aristippoksen hedonismista selvää ja osoittautui paremmaksi Sokrateen oppilaaksi kuin Aristippos ja Platon.

"Kansan tahto"

2010-05-16T03:25:00.000-07:00

Jos Suomessa olisi järjestetty kansanäänestys siitä, otetaanko tänne euro vai ei, meillä ei olisi nyt euroa eikä liioin Kreikan ja pian koko eteläisen Euroopan taakkaa kannettavana. Mutta koska eliitti pelkäsi, että tietämätön kansa (populus / plebs / vulgus) torjuisi euron eli äänestäisi väärin, kansanäänestys ei sopinut kuvaan.

Lottovoitto roudan maahan

2010-05-14T11:54:00.000-07:00

Tavallisen, sosiaalisen standardin mukaisen ihmisen erottaa ilmeisesti harvinaisesta intellektuellista se, että edellinen uskoo, että on aina mainoslauseen mukaan lähtökohtaisesti "lottovoitto syntyä Suomeen". - Jälkimmäinen taas arvelee, ettei niin ole koskaan lähtökohtaisesti asianlaita.

Luja usko tai luottamus siihen, että "on lottovoitto syntyä Suomeen" palvelee toki aina kansallista / patrioottista / nationalistista etua, intressiä - ja myös sitä erittäin henkilökohtaista etua, jonka mukaan on totinen lottovoitto päästä Tiitisen listalle; se kun pysyy näillä näkymin vieläkin kassakaapin piilossa; ja loppujen lopuksi paljastuminen näyttää toteen ainoastaan sen faktan, että oli lottovoitto syntyä Suomeen oikeaan aikaan ja "geopoliittisten etujen" mukaisesti.

Hätä ei ole tämän näköinen

2010-05-09T23:14:00.000-07:00

Pimeät voimat ovat yön aikana kokoontuneet lepoon ja neuvonpitoon. Se tietää sitä, että euro vahvistuu tänään ja pörssikurssit kääntyvät lievänpuoleiseen nousuun - kuten Euroopan pörssien hetken päästä avauduttua saadaan lukea. Mutta syvä kriisi jatkuu jatkumistaan, kuten tähän tuhkapilvien aikaan sopiikin. Kannattaa muistaa, kun seuraava paha tai hyvä päivä tulee, että markkina osaa olla yhtä arvaamaton kuin Olympoksen jumalat. Miksi aina puhua markkinavoimista, kun 'markkina' sopii monoteistiseen jumalakäsitykseen kuin nyrkki silmään?

Lisäys edelliseen

2010-05-09T10:54:00.000-07:00

Kreikka olisi pitänyt päästää itse aiheuttamaansa konkurssiin sen sijaan, että sitä nyt kosmeettisesti tuetaan. Olisi saatu varoittava esimerkki. Lainamiljardit eivät Kreikkaa nimittäin pelasta, eivätpä edes sen omat säästökuurit. Takaisin ei lainarahoja saada.

Kovin ollaan myöhään liikkeellä. Kun kreikkalaisten poliitikkojen ja talousihmisten tekemä väärennysrikos palkitaan rahalla, tämä syö pahasti julkista luottamusta (publica fides). 1800-luvulla tehdyt superoptimistiset yritykset yhteisvaluutan käyttöön otoksi epäonnistuivat täysin. Eikä ihmisluonto tai sanoisinko kansainväinen moraali ole havaittavasti siitä yhtään paremmaksi muuttunut. Toivoisin olevani väärässä: ehkä tulevaisuus on yhtä onnen päivää tässä maanpäällisessä paratiisissa, joka ottaa käyttöön globaalin eli planetaarisen yhteisvaluutan.

Tuhkainen maanantai (10:s toukokuuta)

2010-05-09T03:46:00.000-07:00

Nyt leviää taivaallisen tuhkan tavoin pelko siitä, että kun pörssit huomenna avautuvat, kurssien vapaa pudotus jatkuu, pahimassa tapauksessa jopa kiihtyy. Yhtä mahdollista on, ettei pelko osoittaudu aiheelliseksi vielä maanantaina vaan vasta tuonnempana: seuraa suuri pörssiromahdus. Markkina herättää silti kauhun vavistuksia. Olennaisesti samaa sanoi ikiajat sitten paavi Gregorius Suuri, joka muistutti Jumalan luovan uskoon sijoittaneessa luomakunnassa kauhun vavistuksia: Deus incutit terrores. Jumalan tilalle voisi mainiosti laittaa paholaisen, sikäli kuin tämä on eri olento. Paholainen tai siis jumalan paha olemuspuoli saa uskoon ja rahaan sijoittaneet massat ennemmin tai myöhemmin panikoimaan.

Palkitseva odotus

2010-05-06T06:41:00.000-07:00

Sijoittajat odottavat seuraavaksi, kuin kuuta nousevaa, sitä päivää, jolloin dollari ja euro asettuvat yksi yhteen. Jää nähtäväksi, rientääkö ratsuväki apuun.

Klassilliset tragediat luetaan ja näytellään, sikäli kuin niitä enää luetaan ja näytellään korvaamalla "up to date" sana 'kohtalo' sanalla 'markkina'.

Moralisointia tuhkapilvien ja hätäapulainojen ajasta

2010-05-06T01:34:00.000-07:00

Ihailen vanhan Kreikan paideiaa eli kansalaiskasvatusta. Jokaisen velvollisuus olisi korvata saamansa paideia isänmaalleen (patris) hengellään. On eri asia, missä määrin, jos ollenkaan, tämä komea ihanne vastasi todellisuutta muinaisina aikoina, vaikka voisin luetella yksittäisiä esimerkkejä ihmisistä, joissa toteutui hyve, areté. Sellainen ihminen oli miesten joukosta Epameinondas.

Nyt ovat ajat toiset, ja vaikuttaa siltä, ettei Kreikkaa voi laskea kuuluvaksi sivistysvaltioiden joukkoon (sikäli kuin sellaisia edes on tai on koskaan oikeasti millään suunnalla edes ollut). Nyt meneillään olevasta ja yhä pahenevasta kaaoksesta kärsivät vain huono-osaiset, köyhät, työttömät, alipalkatut kreikkalaiset. Heitä kohtaan tunnen suurta sympatiaa. - Mutta tästä menosta ja hätälainasta hyötyvät Matteus-efektin mukaisesti rikkaat ihmiset, joita Kreikassa on (suhteellisesti ottaen) hyvin paljon eikä heitä saada millään ilveellä kuriin. Vestigia terrent.

Oswald Spengler kirjoitti, että kun tulivuoret purkautuvat ja maa tärisee, ihmiset huutavat palokuntaa hätiin.

Olympoksen jumalat

2010-05-05T05:17:00.001-07:00

Muistona mytologisilta ajoilta Kreikassa on säilynyt koskemattomana vahva ja iso, olympolaisessa rauhassaan elävä ja elosteleva yläluokka. Verojen maksuun se ei ole lainkaan osallistunut. - Ja paha korruptiokin vaivaa maata niin kuin rutto vaivasi ammoin Theeban kaupunkia sen tarinan mukaan, jonka Sofokles on kertonut 'Kuningas Oidipuksessa'.

Miten suistaa jumalat alas Olympokseltaan? Miten taltuttaa korruptio?

Liljoja lottovoittajien maasta

2010-05-04T02:58:00.000-07:00

Siteeraan tieteellisen tarkasti kahta mainoslausetta:

1) "On lottovoitto syntyä Suomeen."

2) "Suomalainen voittaa aina."

Kumpaakin kutsutaan retoriikassa enthymeemaksi (kr. enthyméme). Argumentteina ne ovat surkeita, pateettisia. - Otetaan jompikumpi ja rakennetaan uusi teesilause uuteen yhteyteen:

"Koska suomalainen voittaa aina, Kreikka maksaa Suomelta saamansa lainan korkoineen takaisin."

Mutta mennään eteenpäin ja rakennetaan trendikkäästi argumentti pedofilian alalta; otetaan mukaan maininta päivän uutisvirrasta, jota me kaikki tarkasti seuraamme:

"On lottovoitto syntyä Suomeen, koska lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä saatava minimirangaistus on meillä kaksi viikkoa vankeutta."

En ota kantaa siihen, pitäisikikö edellisen virkkeen kausaalikonjunktion tilalle laittaa kenties temporaali- tai konsessiivikonjunktio ('kun' / 'vaikka'). Muitakin alistuskonjunktioita eli subjunktioita löytyy, ja tavallaan ne kaikki yhdessä ja kukin erikseen kertovat jotakin olennaista vallasta ja alistamisesta ihmisen hyveenä tai paheena. Moraalifilosofisesti eli tiukkapipoisesti ottaen voi se, joka haluaa, kysyä tosissaan, mitä esim. 'lottovoitto' ja 'rangaistus' oikeastaan tarkoittavat.

Paholainen kirkon sisällä

2010-05-03T01:20:00.000-07:00

Teologi Cyprianus opetti n. 250 jKr. että ihmisen on mahdollista pelastua kadotukselta vain kirkon sisällä - aivan samoin kuin Vedenpaisumuksesta saattoi hukkumatta selvitä vain Ukko-Nooan arkissa. Paholainen on selvinnyt voittajana kaikista tähänastisista haasteista (käyttääkseni konsulttien termiä). Häntä vastaan joudutaan nyt, kuten aina ennenkin, taistelemaan jokaisen kirkkokunnan sisällä, kuten nämä pedofilia-skandaalit osoittavat. Ihmislapsi joutuu helposti hyväksikäyttäjän saaliiksi jopa pyhien toimitusten keskellä, mikä taasen saa ajattelemaan, että eräät pitävät hyväksikäyttöä pyhänä toimituksena. Luonnolliset asiat eivät ole häpeällisiä, sanotaan.

Asiasta voi toki puhua tieteellisin termein. Sanokaamme , että orgaaniset motiivit tekevät vahvaa tulosta niin katolisten kuin protestanttienkin parissa. Ja syyllisyys vetää epäilemättä puoleensa myös ateisteja. Eikä "puhtaan" tieteen edustajilla liene heilläkään puhtaita jauhoja pussissaan. Mutta he kaiketi huomauttavat tähän, että orgaanisten motiivien toteuttaminen on kaikki kaikessa, siinä missä DNA:n vieminen eteenpäin, moraalista eli siveellisyydestä viis. Geenit ovat virtuaalisesti kuolemattomia.

Kehdosta hautaan

2010-05-02T01:19:00.000-07:00

Kreikasta on hyvää vauhtia tulossa Euroopan Unionin hauta. Lisää mellakoita on luvassa, ja ne leviävät pian Kreikan ulkopuolelle. Tämäkin rahaliitto kaatuu; euro romahtaa. Oli paha virhe ottaa mukaan liittoon Kreikka, joka näki parhaat päivänsä ammoin 400-luvulla eaa. Niin "humanistisia" ollaan Hellaan maassa, että siellä ihmiset laitetaan eläkkeelle 53-vuotiaina.

Joka haluaa, voi argumentoida päinvastaiseen suuntaan: Kreikasta on länsimainen sivistys peräisin; siitä on Suomikin saanut osansa; ja koska 1) aateluus velvoittaa ja 2) sivistyksen arvoa ei voi rahassa mitata, Suomi lainatkoon sen reilut 1,5 miljardia henkiselle äidilleen. Sitä rahaa Kreikka ei Suomelle maksa takaisin (koska sivistyksen arvoa ei mitata rahassa).

Otetaanpa uusiksi. Koska sivistyksen arvoa ei voi rahassa mitata, Suomen ei tule lainata senttiäkään Kreikalle, josta se on sivistyksensä perusteet saanut.

Analogia

2010-04-30T00:57:00.001-07:00

Sanotaan, että Suomen sivistys on lähtöisin Turusta mutta se ei ole sinne Auran rannoille koskaan palannut. Lisättäköön samaan hengenvetoon, että länsimainen sivistys (paideia / humanitas) on peräisin antiikin Kreikasta eikä se ole sinne palannut milloinkaan.

Ei pitäisi syödä enemmän kuin tienaa. Sivistys eli barbaria tulee kalliiksi. Selvää vappua kaikille!

"Oheisvahinkoja"

2010-04-25T05:39:00.000-07:00

Otsikon ainoa sana on eufemismi, kaunisteleva kiertoilmaus. Lause-eufemismista käy vaikkapa toteamus, että "rapatessa roiskuu". Toinen: "Arbeit macht frei." Modernissa ideologisessa ja "oikeassa" sodankäynnissä puhuvat paitsi aseet myös konsultit, sotilaat ja poliitikot "vihollisen elävän voiman" poistamisesta pelistä. Ja "väistämättömiä" ja siten hyväksyttyjä siviiliuhreja kutsutaan siviili- tai oheisvahingoiksi.

Avoin eli akvaarioyhteiskunta avoimine blogeineen, face-bookeineen ja nettiadresseineen tuo uusia oheisvahinkoja. Viimeisin villitys ("in") näkyy olevan osanotto nettiadresseissa käytävään keskusteluun kirjoittamalla sinne periaatteessa loukkaavia mutta käytännössä kelvollisia sanoja, joita ennen vanhaan olisi paheksuttu törkeyksinä. Nyt ne koetaan tärkeinä ja tervetulleina mielenilmauksina. Sama mitä puhutaan, kunhan puhutaan.

Hannah Arendt pahoitteli rajan katoamista julkisen ja privaatin väliltä, mutta toiset, jopa juutalaiset filosofit sanovat, että Hanna-rukka oli aivan liian pessimistinen yleisen kehityksen suhteen ja sai sitten maksaa siitä.

Mutta paha näkyy muuttuneen kovin arkipäiväiseksi, banalisoitunut. Hannah Arendt puhui täyttä asiaa kuvaillessaan nykymenoa (tai sen esihistoriaa) yleensä ja Eichmannin "face-bookia" erityisesti erään Jerusalemissa käydyn prosessin aikana.

Kronometria

2010-04-24T04:57:00.000-07:00

Olin aikeissa ehdottaa, mitä tänään syötäisiin, kunnes tajusin, että se oli jo liian myöhäistä. Ilta tekee tuloaan. Tämän päivän syömiset on syöty, mutta jos niin ei sattuisi olemaan, ne voi säästää huomiseksi tai antaa naapurille, mikä saattaisi olla yhtä eettinen teko, ellei eettisempi, vaikka kaikki ruoka sisältää luonnonvastaisesti lisäaineita.

Kirjoitin koulumurhien historiasta muutaman rivin entisten jatkoksi. Pytagoralaisten koulu poltettiin Krotonissa, Suur-Kreikassa. Jotkut väittävät, että Mestari ja oppilapset pelastuivat liekeiltä, mutta jotenkin tunnen nahoissani, että he olisivat palaneet koulunsa mukana. Se on tehnyt hetken kovin kipeää, jos on tehnyt.

Pitää käydä joskus Krotonissa. Se mahtaa olla ainakin yhtä kaunis kaupunki kuin Konstanz.

Kun Jan (Johannes) Hus kärysi Konstanzin Pyhässä Kirkolliskokouksessa harhaopeista ja poltettiin 1415, niin hänen oppilaansa ja ystävänsä Peter laski, että Mestarin kuolinkamppailu kesti vain sen ajan, joka ihmiseltä menee paternosterin nopeaan lukemiseen pariin kertaan, siis ääneen.

Toinen ehdotus

2010-04-04T01:37:00.000-07:00

Havahduin ajatukseen, että pitäisi hetimiten päättää (koska päivämme ovat luetut ja uhkaava toinen tuleminen saattaa hetkessä kaataa liian myöhään käyntiin poljetun projektin) mitä tänään, lauantaina 4.4. 2010 jaa eli anno 2763 /MMDCCLXIII ab urbe Roma condita syötäisiin. Ajattelin ehdottaa tradition mukaisesti lenkkimakkaran keittämistä joko vaatimattomasti vedessä tai ylellisesti kala- tai lihaliemessä. Minua tosin askarrutti, pitäisikö tänään osoittaa vaatimattomuutta (exhibere humilitatem) vai röyhkeyttä ja ylimielisyyttä (arrogantia / superbia).

Luovuin hankkeesta, koska minussa ei ollut miestä tekemään valintaa hyveiden / paheiden välillä. Päivä on jo auttamattomasti liian pitkälle kulunut, enkä katso ehtiväni tehdä tänään mitään merkittävää.

Pääsinpäivän lisäys

2010-04-03T03:33:00.000-07:00

Pitää varmemmaksi vakuudeksi korostaa, alleviivata ja tähdentää, että 1) karitsa on lampaan lapsi ja toiseksi 2), ettei tästä maailmasta taida löytyä ketään tai mitään olentoa, joka nollaisi / sovittaisi ihmisten synnit - ellei se ole ihminen itse. Katolisten latina käyttää syntikuorman kaatamisesta teonsanaa 'tollere' (peccata mundi - ihmisten synnit). Liioin ei löydy ketään, joka säälisi ihmistä, ellei ihminen itse.

Vaikka tunnustuksessa käytetään sanaa 'mundus' , se ei tarkoita niinkään maailmaa kuin ihmisiä. Muut ovat elukoita, mutta tässä implikoidaan, että ihminen on muutakin kuin elukka, korkea henkiolento (mitä voi perustellusti epäillä). Katsotaan, onko näin ja, ennen kaikkea, mihin se riittää, kuten puhtaat ja dopatut urheilijat tapaavat sanoa.

Jumalan karitsa

2010-04-03T02:00:00.000-07:00

Olin jo ehdottamassa, että tänään syötäisiin lammasta, kunnes tulin viime hetkellä ajatelleeksi, että lammas on antibioottien höystämää. Se jumalasta.

"Fantastinen yliopistouudistus"

2010-04-01T07:33:00.000-07:00

Ministerit intoutuivat kehumaan anno 2009 tekemäänsä yliopistouudistusta fantastiseksi; se kun on Aalto-yliopiston ohella heidän mielestään parasta, mitä Suomen yliopistoille on tapahtunut sitten vuoden 1640 (MDCXL), jolloin Turun Akatemia aloitti toimintansa. Eilen 31.3. MMX (2010) Oulun yliopiston hallitus päätti lakkauttaa Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen. Päätös on taatusti historiallinen, mutta ministerit Katainen, Vanhanen ja Virkkunen eivät ymmärrä, miksi Kainuun kansa ei kehu sitä nimenomaan fantastiseksi. Kainuussa asuu, niin kauan kuin asuu, väärämielistä eli fantasiatonta väkeä.

Kajaani saa seuraa tuota pikaa. Edessä on lisää lakkauttamisia. Jopa isoja tiedekuntia on joutunut tai joutumassa tulilinjalle.

Mitä Aalto-yliopistoon tulee, sen perustaminen ja suosiminen ylitse kaiken muun on osoittautuva täydelliseksi flopiksi, kun karu todellisuus paljastuu. Siihen mennessä paljon rahaa on päässyt palamaan. Inhimillistä kärsimystä ei miksikään lasketa.

Mr. Hackerin surun päivä

2010-03-28T04:49:00.000-07:00

Blogin pimentänyt haittaohjelma on nyt poistettu, mikä, herra paratkoon, ei estä tuota arkkidemonia yrittämästä vanhatestamentillisen koston prinsiipin mukaisesti tietomurtoa uudestaan. Mr. Hacker näkyy asiakaspalautteista päätellen tehneen Blogistaniassa (konsulttitermein) kovaa tulosta. Hyville eksorsisteille riittää työsarkaa.

Agenda

2010-03-26T05:32:00.000-07:00

Kannattaa panna heti toimeksi ja allekirjoittaa jo itsekunnioituksen vuoksi adressi Tampereen klassillisen koulun säilyttämisen puolesta, ennen kuin on auttamatta myöhäistä. Näet manipuloiva hallinto (suunnittelu, byrokratia) yrittää ikuisiksi ajoiksi tuhota tämän perinteikkään ja "elitisminsä" takia "Das Man" -tamperelaisten ja muidenkin pikkusielujen taholta kateutta, ellei suoranaista vihaa osakseen saaneen opinahjon. Adressi löytyy allekirjoitettavaksi osoitteesta http://www.adressit.com/klassillinen koulu.

En omasta puolestani tajua, miten klassillisen koulun lakkauttaminen ajaisi ainakaan paikallisen ja valtakunnallisen työväestön asiaa. Olen toisaalla kirjoittanut, että latina oli lukiossa Vladimir Uljanovin (Leninin) suuri intohimo - ja kreikka myös ja retoriikka, joka sittemmin edisti maailman muuttamisen asiaa teoriassa ja käytännössä.

Saapa nähdä, toteuttavatko erinäiset tamperelaiset toisenkin uhkauksensa eli sulkeutuuko paikallinen ja ainutlaatuinen Lenin-Museo. Eikö pitäisi tehdä päinvastoin eli pystyttää tai siirtää itäisiltä mailta (ex oriente) Tampereelle isokokoinen Lenin-patsas, hyvänen aika?Paikasta tulee käydä perusteellinen keskustelu ilman yhdenkään rahastavan konsultin läsnäoloa.

Postia se on roskapostikin

2010-03-07T23:34:00.000-08:00

Lämpimät kiitokset superaktiivisesta roskapostista kahteen viime tekstiini. Eli kaikenlainen palaute on alati tervetullutta modernina laatuaikana. Sekä ruusut että risut koituvat siunaukseksi, kunnes ne molemmat uuden ja paremman tiedon tullen painetaan roskakuiluun. Parhaat kiitokset Mikolle, joka kommentissaan huomautti myös valvonnan "kehittymisen kehittyvän". Olen kyllä menon tiedostanut. Kuinka voisi muuten ollakaan? Täytyyhän maailman tulla vähin erin valmiimmaksi. Tässä tarvitaan kärsivällisyyttä. - Todennäköisesti tämäkin teksti roskataan sekunnin murto-osassa. - Muutoin olen huomannut "Palkintolautakunnan" jo antaneen periksi, kun en katsonut ansaitsevani niitä kymmeniä miljardeja, joita se surkealla englannilla ja suomella minulle viikosta toiseen tarjosi. Eikö löydy ketään konsulttia opettamaan niille huijareille grammatiikan ja moraalin alkeita edes 100.000 dollarin edestä?

"Kehitys kehittyy"

2010-03-06T07:42:00.000-08:00

Tarkoitan otsikon ironiaksi, vaikka voihan sen asiallisenakin ottaa. Yliopistossa byrokratia voi paksusti ja paisuu lisää kaiken aikaa, kuten humanistit sanovat, jos uskaltavat. Mutta kirkasotsaiset ja ignorantit kauppa- ja hallintotieteilijät puhuvat laadun varmistamisesta; se edellyttää monenmoisia ja monentasoisia kontrollitoimia. Opettajia ja tutkijoita hallinnoidaan jo kuin Saksassa ja Neuvostoliitossa taannoin. Mutta nyt valtiototalitarismin tilalle on annettu ja otettu uusliberalistinen taloustotalitarismi. Feodaaliset rakenteet, sanoisin, ovat pitkälti samat, vaikka talous- ja hallintotieteilijät tuskin tajuavat feodalismin taikka yleensäkään historian päälle.

Meidän yliopistolliset hallintoalamaisemme hallinnoivat varmemmaksi vakuudeksi myös itseään; he ovat byrokraattisessa käskytyksessä oman toimintansa subjekteja ja objekteja. Epäilemättä moni asianosainen nauttii tilanteesta. - Kirsti Sintonen eksplikoi eli kirjoittaa Acatiimissa (2/2010) kiitettävästi auki uutuuslistaa, joka siis koskee joko 1) byrokratian lisääntymistä tai 2) "vain" laadun varmistamista:

"Tehtäväkenttä on paisunut joka vuosi; yliopistouudistus on toteutettu joka tasolla, tutkinnonuudistus [kuten myös 1970-luvun TU - JS] ja maisteritutkintojen tulva revittiin henkilöstön selkänahasta, 1600 tunnin kokonaistyöaika kuluu opetuksessa ja hallinnollisissa tehtävissä eli tutkimusta tehdään ylitöinä ilman korvausta. Tutkimus tehdään lisäksi lähes kokonaan ulkopuolisella rahoituksella, joten sen hankkiminen ja siitä raportoiminen ovat joillekin jo päätyö. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen [visibiliteettiin] pitää panostaa. Elinikäinen oppiminen, innovaatio- ja aluetehtävä ovat tulleet yliopistojen rahoitusperusteissa mainituiksi uusiksi tehtäviksi. Lisäksi yliopistoissa on otettu [hallinnon ja niinikään rahastavien konsulttien tahdosta] käyttöön toimimattomia ja turhauttavia sähköisiä järjestelmiä kuten Rondo, Sole ja Travel, joiden kanssa tuhratessa kuluu arvokasta työaikaa ja verenpaine nousee."

Näin on päässyt käymään. Kiitos. Kirsti Sintonen puhuu täyttä asiaa, vaikka hänen pari kielikuvaansa eivät tekstissä parhaalla mahdollisella tavalla toimikaan; kursivoin siitä kaksi metaforaa (mutta se on mitätön synti siihen nähden, mitä byrokrarian kuorma painaa). Raskaat ovat nämä feodaaliset rakenteet. Ja niissä palaa paljon rahaa.

Eettinen pako

2010-01-12T02:18:00.000-08:00

Pelkäänpä, että päälle karkaava roisto nauttii lähtökohtaisesti lain suojaa. Laki on niin kuin se luetaan, ja uhri on kummasti osa- tai kokonaissyyllinen siihen, että hänet hakataan mustelmille, henkihieveriin tai (vielä tuloksellisemmin) hengiltä. Miksi hän ei ollut linnoittautunut asuntoonsa? Kafka sanoi syyllisyyden vetävän puoleensa, eikä tuomarin mielestä syyttömänä itseään pitävän miehen, sikäli kuin hänessä miestä on, sovi pitää melua syyttömyydestään. Oikeuslaitos tarvitsee syyllisiä.

Niin perin monet ihmiset ovat syntyneet onnettomien tähtien alla, eikä heissä välttämättä paljon muita vikoja olekaan. Mutta heidän tahtoo käydä tavalla tai toisella perin kehnnosti. Eikä moinen kaupungilla kävelevä lajitoveri voi ennakoida tulevia tilanteita, toisin kuin liikennekonsultit ovat flappitauluin koulutustilaisuuksissa vakuutelleet kunnon korvausta vastaan.

Platon kirjoitti, että yksi ja tärkeä tapa osoittaa rohkeutta on paeta paikalta. Pako onkin varteen otettava vaihtoehto ihmiselle, jonka päälle roisto karkaa (jottei tuonnempana myös yleinen syyttäjä kävisi päälle). Paha ongelma on toki siinä, että roisto voi mahdollisesti vankilassa jo paljon urheilua harrastaneena tai luonnostaan osoittautua nopeammaksi. Toisaalta, jos käy tuuri, pakenija voi saada ylleen viattomuuden sädekehän, mikä saattaa merkitä sitä, että hänelle suoritetaan korvaus edes postuumisti. Ja pakeneminen täyttää näkyvyyden, visibiliteetin tunnusmerkit. Näkyvyys on korkea hyve.

Tällaista sattuu monelle: rosvo tai hullu hyökkää kimppuun, mutta juoksee suoraan uhrinsa nyrkkiin ja putoaa katuun. Osat vaihtuvat silloin, mikä näkyy sitten oikeuden päätöksessä. Siksi on syytä harjoitella intervallijuoksua. Se lisää mahdollisuuksia säilyä terveenä ja hengissä, kun paha päivä osuu kohdalle. Onni suosii rohkeaa.

Vielä lotosta: "Suomalainen voittaa aina." Ja on tosiaan suurempi mahdollisuus voittaa lotossa "sju rätt" kuin joutua teloitetuksi ostosparatiisissa. Mutta "vain" hakkaamisen kohteeksi joutumisen todennäköisyys vastannee lotossa sitä triumfia, joka koetaan, kun saadaan viisi oikein. Eikö olekin absurdia?

Varoituksen sana

2010-01-10T11:10:00.000-08:00

Pahoinpitely tuntuu olevan Suomessa tosi halpaa kansanhuvia. Siitä kun selviää sakoilla - ja saa vielä makeat naurut päälle. Se tietää laatuaikaa, jota termiä nokkelat, Amerikasta oppinsa saaneet konsultit rahan vuoksi uutterasti viljelevät. Kansa toistelee termiä ostosparatiiseissa ja elämyslomilla.

Viisas Kari muuten huomautti siitä vaaran paikasta, että aseeton rosvo käy keskellä kirkasta päivää tai yön pimeydessä joko tiellä, kadulla, pallokentällä tai jopa kotosalla (kotiovella, sisällä talossa, rappukäytävässä jne) viattoman ihmisen kimppuun. Uhri, tai siis "uhri" saattaa oikeudenpäätöksen mukaan joutua maksamaan päällekarkaajalle korvauksia, jopa postuumisti.Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että iskun objektilta voi mennä henki, mutta maksaa pitää. Kannattaa siis ottaa vakuutus hyvän sään aikana. Se jos jokin on eettinen teko. Muukin varovaisuus ja varautuneisuus lasketaan hyveiksi, jotka eivät tosin välttämättä lisää elämän laatua (kvantiteettia senkin edestä).

Ikäänkuin oheisvahinkoja

2010-01-01T04:31:00.000-08:00

Avoimella yhteiskunnalla, josta konsulttien ja kehittyvien maakuntien Suomi niin ylpeilee, on puolensa jos toinenkin. Kun tehdään tarkkoja havaintoja tästä ihmiskalojen akvaariosta, todetaan, ettei kaikki olekaan niin auvoista, kuin Das Man eli sosiaalisen standardin mukainen ihminen näkemänsä perusteella mielellään uskoo. Jopa itselleen Das Manin puhdasveriselle edustajalle saattaa käydä kalpaten. Hyväuskoisuus tuppaa kostautumaan; saattaapa mennä henkikin, kun huono onni osuu elämän lotossa kohdalle ja joku kehittää "edelleen" toimintansa "rakenteita" ja muuttuu kriminelliksi, tai sitten valmis kriminelli pääsee toteuttamaan luontaisia taipumuksiaan. Tilaisuuksia ei tosiaan puutu. Hulluja ja väkivaltaisia ihmisiä kulkee lain ja kaiken sallivan individualismin suojelemina vapaalla jalalla. Poliisi osoittaa ilmeisen usein voimattomuuden ja kyynisyyden paheita. Sen kädet ovat kuuleman mukaan sidotut; resursseja puuttuu; palkka ei ole kaksinen.

Avoin, "läpinäkyvä" eli "transparentti" yhteiskunta taitaa perustua kovin optimistiseen ihmiskäsitykseen: sen ihmiskäsityksen oli jo valitettavasti (sanoisin) mm. Eino Leino herttaiseen tapaan ilmaissut: ei paha ole kukaan ihminen vaan toinen on heikompi toista. Miten lohdullista! Referoin äsken Leinoa muistinvaraisesti. Ikävä kyllä, "inhimilinen heikkous" ilmenee mm. terrori-iskuina hautajaissaattoihin, pallokentille ja tavarataloihin eli (lyhyesti sanoen) julkiseen tilaan. Tekijämiehet hakevat julkeasti mm. julkisuutta, ja avoin yhteiskunta edesauttaa myös avoimia, julkisessa tilassa tehtäviä murhia (siinä missä erilaisten menestyjien tuuletuksiakin). - Jos pitää väkisin ja väkinäisesti ajatella "positiivisesti", sanottakoon, että suomalainen voittaa paljon todennäköisemmin lotossa seitsemän oikein (sju rätt) kuin joutuu teloitetuksi ostosparatiisissa.

Ibrahim Shkupollia ei muka saa sanoa pahaksi. Hän toimi mukamas silkasta heikkoudesta tai kenties siksi, että hän oli syrjäytynyt (ruotsiksi utslagen). Voi raukkaa. Tarkoitan tämän ironiaksi. Näet syyllinen olisi tässä tapauksessa ollut suomalainen yhteiskunta eikä tämä Kosovosta Suomeen muuttanut albaani, joka, kumma kyllä, esitetään ja esitellään "ymmärtäväisesti" ja "eläytyväisesti" oman aseensa uhrina niiden viiden tasavertaisessa joukossa, jonka hän päästi spektakulaarisesti päiviltä. Visibiliteetti, näkyvyys, kuuluu moderneihin hyveisiin. Mutta tällainen on ajan henki, Zeitgeist. Minusta kaikki ei ole tässä maassa hyvin, ei alkuunkaan. Näyttävät murhat ovat osaltaan se hinta, joka näköjään pitää maksaa teknologisen kulttuurin tai barbarian ajan avoimesta, akvaariomaisesta yhteiskunnasta. "Oheisvahinko" on neutraali ja sellaisenaan eufemismi, kaunisteleva ja kyyninen kiertoilmaisu.

Topin ja Riikan tarina

2009-12-04T02:05:00.000-08:00

En iloitse siitä, että talouskriisin jatkumisesta lausumani ennustus on osoittautunut todeksi. Tämä sattuu minuunkin; blogitekstejä on tippunut kovin harvakseltaan. Ja loppu saattaa olla pian edessä. Mutta mitäpä siitä valittamaan! Onneksi Teema näyttää sunnuntaina 6. 12. MMIX Matti Kassilan Punaisen viivan (1959). Se perustuu Ilmari Kiannon samannimiseen kirjaan, jolle tulisi antaa postuumisti kirjallisuuden Finlandia- tai edes Cajania-palkinto (indeksikorotuksin). Ja Kassilan tulkinta on sekin saanut pysyvän paikan Kleion temppelin (tämän filmigenren katsannossa) hämyisästä nurkasta. Topia esittää unohtumattomalla tavalla Holger Salin, Riikaa yhtä unohtumaton Liisa Nevalainen. Muista ikonografisista tähdistä on pakko tässä kiireessä mainita Jussi Jurkka, joka tulisesti esittää agitaattoria, reettoria, enemmänkin trotskilaisessa kuin leniniläisessä hengessä, sanoisin. Punainen viiva on mustavalkoisen kuvan ja vaikuttavan sanan retoriikkaa. Osataan sitä Suomessakin. Kiitos myös edesmenneille, siis postuumisti.

'Korkeempi kaiku'

2009-10-31T02:41:00.000-07:00

Kävin eilen Helsingissä, jossa julkistettiin Korkeempi kaiku. Sanan magiaa ja puheen poetiikkaa (toim. Seppo Knuuttila ja Ulla Piela, SKS, Helsinki, 404 s.). Iloitsen tästä kirjasta, joka sitovasti todistaa sanan mahdin hyvässä ja pahassa. Minua voi joku pitää jäävinä kehumaan opusta, jonka yhtenä kirjoittajana olen (Vladimir Uljanov, latinisti ja Rooman tsaari), mutta otan oikeudekseni sanoa, että kaikki kirjan tekstit ovat yhtä lukuunottamatta joko hyviä tai vallan erinomaisia. Menisin niinkin pitkälle, että sanoisin retoriikan & poetiikan vasta nyt (2009) lyöneen tämän opuksen avulla läpi Suomessa (jota on mainittu vaitiolon & mitäänsanomattomuuden paratiisiksi tai helvetiksi).

Kun lähdin eilisaamuna Tampereella kävelemään kohti rautatieasemaa, filosofi Lauri Mehtonen tuli vastaan. Hän sanoi minun menevän väärään suuntaan; olihan taas yksi akateeminen työpäivä alkamassa. Huomautin meneväni itse teossa työmatkalle ottaakseni vastaan Korkeemman kaiun, joka muun ohella todistaa Leninin toisesta tulemisesta. Lauri sanoi minulle hymyillen: "Sinä olet viimeinen leninisti!"

Kaari Utrion ehdotus

2009-09-26T03:43:00.000-07:00

Kaari Utrio ehdotti, että 70-vuotta täyttävät lajitoverit saisivat itsemurhapillerin. Voidaanko hänen ehdotustaan pitää eettisenä tai jopa eettisempänä kuin itse teko, siis 70-vuotiaan itsemurha, jota Utrio suosittelee? Vastaus riippuu siitä, katsotaanko Utrion ehdotus luovaksi, innovatiiviseksi ja heuristiseksi vai ei. Nämä kolme konsulttisanaa tarkoittavat muuten samaa, toisin kuin "Das Man" luulee. En viitsi jauhaa tätä liian trendikästä aihetta sen pidempään. Totean sentään pari, kolme asiaa: naapuripöydästä kuulemani inhan mutta loogisen kommentin mukaan Utrio pääsisi eettisyyden korkeimmalle tasolle vain siinä tapauksessa, että hän itse näyttäisi esimerkkiä; on oikeastaan vastuutonta, suorastaan raukkamaista ehdottaa, suositella toisille tai vaatia toisilta sellaista, mihin ei itse kykene, impotentiaa, sanoisivat vanhat roomalaiset. Mielestäni Utrio on tehnyt todella mauttoman ja moraalittoman ehdotuksen. Mille se itsemurhapilleri maistuisi? Karvaaltako vai makealta? Olisiko useampikin makuvaihtoehto tarjolla näin moniarvoisuuden eli pluralismin aikakaudella? Saako sen pillerin ilmaiseksi vai joutuuko siitä maksamaan käynti- tai pikemminkin lähtömaksun sekä yleisellä että yksityisellä puolella? Joko lainsäätäjä on pannut toimeksi? Jokohan moni 70-vuotias tai vanhempi tai peräti nuorempi on Utrion motivoimana päättänyt "eettisesti" päivänsä tai järjestelee asioitaan viimeisen tekonsa, viimeisen eksistentiaalisen valintansa aattona? Lieneekö Utrio lukenut eksistentialisti Camus'ta?

Jos Utrio on tarkoittanut ehdotuksensa vitsiksi, hän on ainakin näillä näkymin totaalisesti epäonnistunut. Mutta jos Utrio innoittaa tuhannet ja taas tuhannet seniorit poistumaan muonavahvuudesta Tuonen tuville, hänestä tulee vielä suurempi kansainvälinen kuuluisuus, kuin hän vielä nyt on.

Kunnia-asia

2009-09-06T04:23:00.000-07:00

Tuomiojan Berlusconi-lausunto on kunniaksi tälle aiemmin pahoin suomettuneelle maalle. Tuomioja sanoi Berlusconin olevan häpeäksi Euroopalle, minkä seurauksena Italian ja Suomen välit uhkaavasti kiristyivät. Jos olisin ajattelematon, niin minäkin sanoisin, että Berlusconi on häpeäksi koko maanosalle, ellei koko maailmalle. Mutta sellaista en ole koskaan sanonut enkä aio koskaan sanoa. On kaunista, ettei iske ketään vyön alle, vaikka arkkifilosofit Aristoteles ja Vladimir Uljanov olivat päinvastaista mieltä. Vladimir Uljanov omaksui Aristoteleeltä sen käsityksen, että on miehekästä ja jaloa kostaa viholliselle raskaimman mukaan.

"Onneksi sana on vapaa"

2009-09-05T07:30:00.000-07:00

Mitä tulee tähän Berlusconi-tempaukseen, sopii hyvin alleviivata, korostaa ja tähdentää, luulisin, ettei sananvapaus ole Berlusconin sen kummemmin kuin Tuomiojankaan puolella kadonnut. Toisella puolella se on kaventunut. Jos joku suomalainen välttämättä haluaa, blogissaan tai muualla, kritisoida jotakuta ulkomaalaista julkeaa hahmoa, hänen on syytä (tai ainakin hän voi) kaiken varalta toimia anonymiteetin suojissa, kielestä viis. Suomikin kelpaa. Tarkoitan sekä maata että kieltä.

Kun Suomea kehuta retostellaan vapaaksi maaksi, syyllistytään ns. lause-eufemismiin. Blogisensoritkin ovat lähteneet joukolla liikkeelle. Sananvapaus on muuallakin kriisiytynyt. Tarkoitan esim. työpaikkoja. Ellei sitten valitse matalaa profiilia ja hiljaisuutta, pitää puhua tärkeistä asioista kieli keskellä suuta. Ilahduttavaa, että blogeja luetaan, mutta taidanpa itse ajaa alas tämän toimintani, jotta en tahtomattani loukkaisi jotakuta yliherkkää sielua tai vajaamielistä mutta pahantahtoista lajitoveria. Tylyjäkin kommentteja olen saanut. Ja onpa joskus uhkailtukin. Jätän nämä muille ja rupean kirjoittamaan Aikalaiseen ja Helsingin Sanomien verkkoon ja paperimuotoiseen Aamulehteen, ellei pari, kolme hyvää ihmistä pyydä, tai jopa rukoile minua jatkamaan näitä juttuja tässä, kaiketi pimenevässä Blogistaniassa. En tosin odota kenenkään reagoivan. Se siitä.

"Tämä on vapaa maa"

2009-09-03T03:13:00.000-07:00

En edelleenkään usko tohtori Halla-ahon tarkoittaneen kaikkia sanomisiaan otettaviksi kirjaimellisesti, siis eksoteerisesti. Mielestäni hän oli vain tehnyt humanistille kuuluvia (ja vireyttä ylläpitäviä) retorisia harjoituksia Laurentius Vallan tapaan. Samalla Halla-aho lienee, tahtoen tai tahtomattaan, antanut kuultavan äänen taikka peilattavat "Face-Book"- kasvot kansan syville, ei välttämättä kovinkaan pimeille riveille.

Sananvapaudesta ja vallasta tässä on kysymys. Kyllä minä sen ymmärrän, että Halla-ahon erinäisiä blogitekstejä voi joku, tai monikin, pitää hyvän maun vastaisina, jopa loukkaavina, mutta en itse näkisi hänen ansaitsevan langettavaa tuomiota meneillään olevassa oikeusjutussa (prosessissa). Mutta jos Halla-aho sellaisen sattuisi saamaan, se varmistaisi hänelle paikan sensuurin historiassa ja Kleion, historian muusan temppelissä.

Moniko blogi on päässyt sensorien kynsiin? Tuntemattomat verbalistit, siis toisin kuin mainetta niittänyt humanistitohtori, jatkavat ruokotonta toimintaansa kaikessa rauhassa. - Netti vilisee todella ruokottomia kirjoituksia ja kuvia. Miten niistä meinataan hankkiutua eroon?

Mitä Kleioon (siis historiaan) muutoin tulee, niin kirjailija Alexandre Dumas'ta syytettiin Kleion eli historian raiskaamisesta romaaneissaan. Dumas huomautti, että sen hän oli tieten tehnytkin mutta projektista (prosessista) oli sentään siinnyt kaunis lapsi.

Hyvä Suomi!

2009-08-25T23:57:00.000-07:00

Muistatteko karpaasit, ne tosi miehet, jotka hiihtivät sinivalkoisilla hangilla kotomaassa ja muualla? Pyhä juliste esitti Mika Myllylän kansallisena ikonina tarpomassa kainaloitaan myöten suossa (jonka reunaan hän oli trendikkäästi parkeerannut autonsa). Aivan Finlandia-hymnin hengessä meikäläiset hiihtomestarit näyttivät maailmalle taivaan merkit. Onni kuitenkin petti lopulta. Lahdessa anno 2001 heitä kärysi koko tiimi kiellettyjen aineiden käytöstä. Joku - en muista kuka - oli joskus objektiivisesti todennut aamukahvissaan "oudon sivumaun" (mistä moralistit päättelivät, että kunkin pitää keittää hermeettisessä tilassaan kahvinsa itse; kukaan muu ei saa päästä väliin; se kuulemma takaa rehellisyyden). Otan osaa.

Mitä monet suomalaiset tekivät silloin, tekevät jotkut muut nyt. Nyt lennätetään tietoa, että meille geopoliittisesti niin läheiset venäläiset Julia Tshepalova, Jevgeni Dementjev ja Nina Risina ovat jääneet kiinni epo-hormonin käytöstä. Voi, miksi tämä kova kolmikko meni hiihtämään meikäläisten perässä, siis sinivalkoisilla hangilla? Miksi heidän piti ekshibitoida suomalaista sisua ja luottaa Boethiuksen lailla sokeasti Rouva Fortunaan eli konsultteihin? Otan osaa, mutta sehän ei mitään auta.

Tohtori Jussi Halla-aho

2009-07-09T09:11:00.000-07:00

Jotkut tuntuvat pettyneen, kun Halla-aho on osoittanut valtaan päästyään ilmeistä passiivisuutta. Nyt tarvitaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys, patientia, on hyve. Ei kannata jäädä kärsimään. Pitää vakaasti uskoa, että tohtori Halla-aho kerää voimia ja valmistelee uutta hyökkäystä.

Interaktiivisuus

2009-06-27T08:55:00.000-07:00

Vuorovaikutus kuuluu konsulttien topoksiin kaupan, taiteen ja tieteen aloilla. Tähdellisiä ovat myös visio, strategia, missio, projekti, rakenne (rakenteet) arvo (arvot), arviointi, muutos ja ennen muuta kehitys (kehittäminen), kehityskeskustelu, arvokeskustelu jne. Kreikan topos tarkoittaa retoriikassa näkökohtaa, jonka varaan rakennetaan syntaksi (lause).

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että muodostetaan lauseita, joissa käytetään ahkerasti ja toisteisesti noita amerikkalähtöisiä ja siksi hienolta vaikuttavia termejä (visio jne.).

Ihmiset, akateemisetkin, ovat typeriä, siis poliittisesti naiiveja ja intellektuaalisesti vajaita. Konsultit kirjoittavat nuo topoksensa flappitauluun. Täydestä menee. Konsultit saavat rahansa kunnalta, valtiolta ja business-populalta - ja makeat naurut päälle.

Yliopistolaisten palkat olisivat paremmat kuin ne nyt ovat, elleivät kellokkaat olisi menneet tekemään kalliiksi tulleita kontrahteja konsulttifirmojen kanssa. Ja monella akateemisella työttömällä olisi töitä.

Ruusuinen tulevaisuus

2009-06-26T07:23:00.000-07:00

Hallitus sai läpi haluamansa yliopistolain. Tekijämiehet ja -naiset vetoavat sitkeästi Pisa-tutkimuksiin ja kehua retostelevat Suomen koululaitosta maailman parhaaksi. Myös Suomen yliopistolaitos kuuluu, kiitos uuden lain, automaattisesti yltävän maailman huipulle. Ei puutu poliitikoilta ja konsulteilta uskoa, ei. Mutta tulevaisuus näyttää, paljonko saldo menee miinukselle. Eivät tässä kaikki voita, eivät lähimainkaan.

Suomalainen yliopisto menettää autonomiansa. Kaikki virat muuttuvat määräaikaisiksi eli pätkätöiksi. Byrokratia vahvistuu; konsultit tekevät rahaa keksimiensä valvontajärjestelmien ansiosta. Viidessä vuodessa katoaa isompi osa (yli 50 %) kaikista humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen akateemisista viroista. Mutta voihan jokainen, joka viitsii, harrastaa humanistista eli pehmeää kirjallisuutta (ja siis heikkoja metodeja ja sumeaa logiikkaa) vapaa-ajallaan.

Itämaan tietäjät

2009-06-23T08:15:00.000-07:00

Poistin epähuomiossa blogin, jossa mainitsin kolumnisti ja dosentti Jorman ranking-listan yliopiston kolmesta perustehtävästä. Tässä ne tulevat uudestaan. Ne ovat tärkeysjärjestyksessä1) hallinto, 2) kolmas tehtävä eli yhteiskunnallinen näkyvyys eli visibiliteetti ja sitten kolmanneksi 3) tutkimus. Neljäs tehtävä ei pääse palintopallille, mutta katson omasta puolestani eettiseksi velvollisuudekseni listätä sen Jorman järkevään katalogiin: se on konsulttien mielistely kaikin keinoin, siis pokkurointi heidän edessään silloinkin harvoin, kun he eivät ole läsnä (vaan kouluttamassa akateemisia tulokkaita, jotka eivät vielä mistään mitään tiedä).

Jorma on sivistysyliopiston kolumni.

"Suomalainen tulee aina hulluksi."

2009-06-09T23:46:00.000-07:00

Veikkaus Oy se jaksaa: "Suomalainen voittaa aina." Tämä on retoriikassa hyperbola; ja se sekä valehtelee että puhuu totta. Kaikkea ne konsultit keksivätkin! Toki joku suomalainen aina jotakin voittaa, enemmän tai vähemmän, useimmiten minimaalisen vähän. Useimmat eivät voita esim. jokaviikkoisissa lottoarvonnoissa yhtään mitään. Miten he voisivatkaan? Voimme sanoa yhtä hyvin, yhtä liiotellusti, yhtä hatarasti ja sumuttavasti, että Suomalainen tulee aina hulluksi. Tavat ovat monet, mutta en nyt puhu aseiden käytöstä maanmiehiä ja -naisia kohtaan.Tottahan se on, piru vieköön, että monella menee järjen valo. Kaikesta päätellen sairaus yleistyy; lääke- ja lotto- ja muu rahapeliriippuvuus lisääntyy Tässä nettoaa lääketeollisuus ja valtio - ja niin sanottu kansanterveys. Kulttuuri ja puhdas urheilu ja doping-urheilu hyötyvät myöskin, kuten tietysti suomalainen nationalismi. Niin ne ovat ennenkin hyötyneet, kuten Lahdessa 2001. Kyllä silloin kelpasi olla suomalainen.

"Suomalainen voittaa aina" (osa II)

2009-06-09T03:26:00.000-07:00

Veikkaus Oy lähetti postissa (trad.) mainoksen. Siinä lukivat hyperboliset mutta Das Man -kansaan täydestä menevät sanat, jotka laitoin otsikkoon. Samoja sanoja olen ennenkin käyttänyt. Ja onneksi voittoja satelee muualtakin, minun tapauksessani idästä. Syy lienee selvä: suvussa vilisee venäjän ja muiden slaavilaisten kielten taitajia. Ehkä sukulaisenikin saavat voittoilmoituksia harva se päivä. En ole tullut kysyneeksi. Minulle niitä siunautui eilen peräti kuusi (6). Niistä voisi, herra siunatkoon, puolet toimittaa jollekulle toiselle. Kymmenen miljoonan dollarin (ei ruplan) lunastaminen vaatisi, että antaisin luottokorttini tunnusluvun ja kai muitakin tietoja. Tämä on vain valistunut arvaus, koska en ole avannut viestejä, ainoastaan otsikot vilkaissut.

Kun joku lajitoveri saa vuodesta toiseen, päivittäin, näitä samoja, vääriä voittoilmoituksia veli venäläiseltä, hän voi (syystä tai toisesta) hulluksi tultuaan vastata ilmoituksiin. Siitä on seurauksena se, että raha vaihtaa omistajaa. Mielisairaalahoito maksaa paljon, kuten toki myös kotihoito - ja kodin ylläpito, konsulteilta saatavat palvelut, säännölliset remontit, käyttövesiputkiston uusiminen, katon paikkaus, ulkoseinien maalaus, tapetointi, kuusiaidan leikkaus, lumityöt ja niin edelleen. Hyvää alkukesää!

Hyveelliset kriminellit

2009-06-07T03:06:00.000-07:00

Huijausviesteistä ei pääse sitten millään eroon. Onneksi ne voi spammata sivuun. Olen saanut 11 kuukauden ajan viestejä idästä, joiden mukaan olisin voittanut "amerikkalaisessa, ilmaisessa lotossa" 10 miljoonaa dollaria. Ne venäläiset, joihin on liittynyt Suomi-poikia ja Suomi-tyttöjä vähän niin kuin Vladmir Leninin planetaarisen vallankumouksen asialle, ovat sitkeydestään ja sisukkuudestaan tunnettua väkeä. Urkkivat tietoja, joita en anna. En avaa viestejä. Annan heille neljä tähteä: ****. Suomalainen sisu (latinaksi fortitudo Turun vanhan akatemian väitöskirjoissa) on pelkkä myytti. Luulisin, että kirjailijaystäväni Päivi Kannisto on kanssani samaa mieltä. Miehistä en tiedä, koska en oikein jaksa uskoa suomalaiseen miehuuteen (virtus vanhoissa dissertaatioissa). Nokia möi jossakin vaiheessa luxus-puhelinta nimeltä Vertu. Mutta se on ranskaa. Suomalaisilla naisilla on positiivinen käsitys ranskalaisten miesten seurustelutaidoista.

Kukasta kukkaan

2009-04-18T02:46:00.000-07:00

Evoluutio-oppi ja emergentti materialismi ja sosiobiologia ja sen sellainen on lyönyt kristinuskon laudalta mennen tullen. En tosiaan tunne Suomesta ainuttakaan akateemista ihmistä, ketään opettajaa, tutkijaa ja opiskelijaa, joka enää uskoisi Kristukseen. Professori Niiniluoto kuuluu joskus takavuosina nujertaneen niin suullisessa kuin kirjallisessakin keskustelussa uskovaisia sitkeästi mutta toivottomasti edustaneen professori Laurikaisen. Niin sitä pitää: vahvoin argumentein nujerretaan säälittävät eli pateettiset argumentit. Filosofien parvesta en tunne ketään (filosofista) realistia. Poikkeuksetta kaikki vannovat nominalismin (ja uuspragmatismin) nimeen. Minua tämä vaivaa, koska Platon- ja myös Kristus-uskovaisten puute on merkinnyt keskustelukulttuurin näivettymistä. Tämä ei toki väkeä haittaa, kun kukin vetää omaa, individualistista ja leibnizlaista ja sartrelaista projektiaan.

Tosin jossakin saattaa joku uskovainen vielä piileksiä, ja piilossa hänen on paras pysytelläkin aikojen loppuun asti, koska avoin uskontunnustus leimattaisiin osoitukseksi epätieteellisestä ja kerettiläisestä maailmankuvasta. Voisi siitä seurata kafkamainen prosessi ja mennä virka alta. Stipendit jäisivät saamatta ja olisi jäätävä odottelemaan tuomiopäivän käräjiä. On muuten itsekunkin hyvä tietää, että akateeminen muisti on tosi pitkä, se kun ulottuu sukupolvesta toiseen, jos kolmanteenkin. Minua on joskus pikemminkin syytelty kuin kehuttu minulle ventovieraiden sukulaisteni teoista ja tekemättä jättämisistä.

Eihän kukaan ole enää niin hullu, että hän liittäisi rukouksen tai Kristus-vetoamuksen virka- tai apurahahakemukseensa tai aloittaisi luentonsa vartin mittaisella pakkohartaudella, kun jo pakkoruotsikin teettää töitä ja ottaa päästä. Ruotsissa oltiin vastikään haastamassa pappia oikeuteen siitä, että hän oli ilmoittanut uskovansa raamattuun. Minäkään en viitsi kirjoittaa tähän raamattua isolla alkukirjaimella saati koko sanaa majuskeleilla, jotta kukaan ei pääsisi käyttämään perustuslaillista oikeuttaan ja haastamaan minua oikeuteen. - Teologia on humanismia, sillä, kuten Ludvig Feuerbach lausui, ihminen on luonut Jumalan omaksi kuvakseen.

"Aineen korkein kukka"

2009-04-16T08:18:00.000-07:00

Kuka keksii otsikkoa paremman metaforan?Friedrich Engels runoilee teoksessaan 'Luonnon dialektiikka', että kaikessa vaihtelussaankin materia on katoamatonta eikä ainoakaan sen attribuuteista voi koskaan joutua hukkaan. Siksi materia on kerran katkaiseva Maassa korkeimman kukkansa, ajattelevan hengen. Mutta aivan saman rautaisen pakon vuoksi materian täytyy synnyttää henki jossakin muualla ja toisena aikana. - Engels näkyy kannattaneen, ellen erehdy, nykyisinkin kovassa huudossa olevaa emergenttiä materialismia.

Latinan sanasta 'materia' on etymologinen yhteys, olkoonkin heikko, äitiä tarkoittavaan sanaan 'mater'.

Nihil interit

2009-04-12T03:59:00.000-07:00

Otsikkkolauseen predikaatti on indikatiivin preesensissä. Joku tulevaisuuteen orientoitunut voisi vaatia subjektille predikaatiksi 1. tai yhtä hyvin 2. futuurin (interibit / interierit). Tärkeintä lienee, että säilytetään nihil optimistisesti subjektina ja viitataan aineen häviämättömyyden lakiin, jonka tajuamiseen mm. Lucretius ja Lavoisier ja Engels ovat meitä rohkaisevasti opastaneet.

Mikään ei joudu hukkaan. Mutta jos epäilys hiipii mieleen, voisi latinaksi sanoa: Nihil intereat. Siinä näkyy konjunktiivin preesens. Lause tosin tarkoittaa (muun kontekstin puuttuessa), että 1) joko "Mikään ei ehkä tuhoudu"tai vielä: 2) "Älköön mikään tuhoutuko" (niinkuin se olisi jonkun jumalan tai demonin tai ihmisjumalan tai jumalaihmisen kosminen tahdonilmaus tai puhdas luonnonlaki, tieteellinen fakta).

Vastaisin Ninnin kysymykseen, ettei mikään ponnistelu joudu (tai johda) kadotukseen, ei edes silloin, kun voimat tuntuvat loppuvan kesken ja vastapuolen konsultti tuulettaa omnipotenssi-illuusiossaan, kuin olisi maailmanmestaruuden voittanut. Kaikki teot ja tekemättä jättämiset, kaikki triumfit ja katastrofit palvelevat hienosti kokonaisuuden etua. Noutaja se tulee lopussaan tai jopa etuajassa voittoisimmallekin konsultille ja pedolle, jotka kuvittelevat elävänsä ikuisesti.

Muuan pikkujuttu lopuksi: Viis blogilaskureista. Kirjoitin Googlelle, jonka Help Forum lennätti tänne rinteeseen tiedoksi, että nyt voi vain odottaa. Ongelma on tiedossa. Laskurin aktivoitumista ei kuitenkaan pidä aivan lähiaikoina realistisesti odottaa. "Das Man" tarvitsee aikaa.

Iloista transparenssia

2009-04-03T12:43:00.000-07:00

Avoimuus eli suorastaan läpinäkyvyys on lähtökohtaisesti parempi kuin salailu. Siksi tekisi hyvää tietää, paljonko yliopisto (eli valtio) on pulittanut konsulttifirmalle niistä feodaalisista ja byrokraattisista rakenteista, jotka kriitikkojen mukaan ja minunkin mielestäni syövät opetusta ja tutkimusta ja joita kehittäjät silti itsepintaisesti kehuvat "laadun varmentamiseksi". Ketkä kaikki, siis muutkin kuin konsultit, ovat mahdollisesti päässeet nettoamaan, saaneet jo bonuksia ja / tai keräävät niitä kontolleen kaiken aikaa?

Klassisen tyylin yliopiston idea on ollut pahasti kateissa, niinkuin se olisi anakronismi, out of date, ja vain V-tyyli kävisi. Eikö kaiken pitäisi kelvata postmodernissa? Jos ei, voi sentään kiinnittää huomiota koviin faktoihin. Professori Jukka Havu kirjoittaa tuoreessa 'Aikalaisessa' (6:2009), että vuonna 1993 Tampereen yliopistossa lasketaan olleen 573 opetus- ja tutkimusvirkaa ja kerrassaan 498 hallintovirkaa. Sittemmin yliopisto on entisestään kehittänyt toimintojensa rakenteita, niin että "v. 2007 opetus- ja tutkimusvirkoja oli 604, mutta hallintovirkojen määrä oli noussut jo 707:ään."

Yliopiston omat tilastot, joita prof. Havu on paljastavassa tekstissään käyttänyt, puhuvat puolestaan. Mutta kovinkaan hyvän yliopiston puolesta ne eivät valitettavasti puhu, vaikka tarkasteltavana ajanjaksona (1993-2007) ylempien korkeakoulututkintojen määrä (eli laatu, sanoisin) oli noussut 38 %. Tohtoreiksi väitelleiden määrä oli kivunnut huikeat 134%, vaikka kaiketi vieläkin paremmaksi olisi pitänyt paremmin visioin, strategioin ja missioin panna. Ei niin huonoa, etteikö jotakin hyvääkin olisi. Tähdellistä on nyt toki huomata, vaikka pahaa tekee ja tähtiä näkyy, että "tilastot osoittavat melko vastaansanomattomasti tavoitteenasettelun täydellisen epäonnistumisen", kuten Havu sanoo. Hallinnto on päässyt hivuttautumaan yliopiston tärkeimmäksi, ellei ainoaksi tehtäväksi. Suosittelen prof. Havun tekstin lähilukua kokonaisuudessaan.

Paisunut hallinto, sanoisin itse, syö opetusta ja tutkimusta myös sisältä päin, orwellilaisesti. Miksi? Siksi että kohtuuttomasti aikaa ja voimia menee oman opetuksen ja tutkimuksen hallinnointiin. Niitäkin toisaalta on, ja vieläpä paljon, jotka riemuitsevat nykymenosta siksi, että he tavalla tai toisella siitä nettoavat, bonuksia saavat, joko aktuaalisesti nyt tai ainakin in spe. Kuulisin tai lukisin mielelläni, mihin ihmiskäsitykseen, mihin arvoihin nykyprojekti perustuu ja miten se katsoo edistävänsä luovuutta tieteessä. Muussa tapauksessa, siis ellei tätä kukaan kerro, minun on pääteltävä, että yliopisto on saanut sen, mitä se on ansainnut. Sitä saa, mitä tilaa. Iloista pääsiäistä!

Eettinen blogi

2009-04-01T04:09:00.000-07:00

Filosofiasta tulee luopua heti, kun sen sisältö on ammennettu tyhjiin. Ja jok'ainoan blogin kuten kaiken muunkin tekstin (filosofinen) tarkoitus on tosiaan tässä maailmassa ja virtuaaliteetissa eli tuonpuoleisessa täyttää tehtävänsä eli (siis) tehdä itsensä tarpeettomaksi. Joku ystävällinen ja manipuloinnissa taitava henki ("daimon") nollasi viime viikolla konstruktiivisesti ja ilman muuta eettisesti blogiprofiilini käyttäjätilastolaskurin. Kartunta loppui kuin seinään: seinä tuli vastaan niin, kuin sen pitikin tulla.

Se ei ollut vain kosmeettinen vaan kertakaikkiaan eettinen teko. Niin sitä pitää! Kiitos vielä kerran. Eettiseksi saa blogia kehua vasta sitten, kun blogi lakkaa olemasta tai edes toimimasta sovinnaiseen tapaan. En malta olla esittämättä analogiaa, että kuolema jos jokin on ilmastoteko näinä ekotietoisina aikoina ja hamaan maailman loppuun. Tämä loistava, ainoa viiden tähden ilmastoteko on jo vihdoin viimein [2022 ja -23] alkanut näyttävästi figuroida hautajaispuheissa ja lehtien muistokirjoituksissa, kun kukaan ei enää jaksa kuunella loputtoman pitkäpiimäistä saarnaa vainajan hyveistä (mitä Heidegger tuskin ehti aivan selvästi tajuta, ellen erehdy, kun iso osa hänen tuotannostaan on minulle vielä tuntematonta).

[Jos teksti tuntuu oudonpuoleiselta, eli jos siinä näkyy tai tuntuu olevan liikaa "särmää", niin muistettakoon vilpittömän rakentavassa hengessä, että sen lopetus on laadittu vasta anno 2022 tai -23]

Jim Morrison

2009-03-20T10:50:00.000-07:00

Jim Morrisonin fanit, jotka oikeasti tai virtuaalisesti (per internet) käyvät hänen haudallaan Pariisissa, ovat monilta tivanneet, mitä siellä kivessä lukevat sanat KATA TON DAIMONA HEAYTOY oikein tahtovat sanoa. Joku paikan päällä käynyt suomalainen gresisti oli kuulemma joutunut hämmennyksen valtaan eikä vastannut kysymykseen. Sanat tarkoittavat minusta pakanallisesti "hänen henkensä, hänen geniuksensa mukaisesti", mutta tässä (sopivasti)oudontuntuisessa tekstiviestissä on lisäksi raamatullisia kytkentöjä, kuten kaiken kreikkansa oikein lukeneet kaiketi tietävät. Morrrisonin omaiset ja fanit ovat siinä uskossa, että Hän on tosin siellä maan povessa mutta elää silti heidän keskellään, säälittävästi (pateettisesti) sanoen heidän sydämissään. Ja Morrison pääsi henkensä ansiosta hyvään seuraan. On se hyvä, etteivät kaikki hautakivitekstit hyvän eli diffuusin retoriikan mukaan avaudu välittömästi kaikelle kansalle eivätkä edes faneille. Ihmettely kuuluu asiaan.

Ukkosta ilmassa

2009-03-19T13:04:00.000-07:00

Edessä on sähköinen kesä, kun korkea yliopisto "ajan haasteisiin vastatakseen" tuo halvimman kautta eli per e-mail sanaa, että kesän tentit hoidetaan ab aestate MMIX vain ja ainoastaan sähköisesti. Tentaattorit koulutetaan tehtäväänsä. Sinne vain mukaan koulutuspäiville kehittämään kehittämistä! Mahtaa se pakinoitsija Olli eli Mustapartainen mies naureskella pilven reunalla, kun byrokratia kaiken aikaa "kehittää toimintansa rakenteita".

Ei sovi kenenkään jäädä ajastaan jälkeen. Ollin heuristinen inkvisitiolomake "Luonnollisen henkilön nauttimasta seinäpaperiedusta" näkyy hienosti toimivan mallina tämän päivän byro-, tekno-, sosio-, visio- ja missiokraateille. Pääasia on, että kehitys kehittyy mahdollisimman halvasti ja nopeasti ja että työtä saadaan tehdä enemmän, kuin on tähän asti ollut mahdollista.

Monenmoista ihmistä

2009-03-14T03:00:00.000-07:00

Ihminen on totta tosiaan ihmiselle susi, kuten roomalainen Plautus ja hänen jälkeensä monet ovat sanailleet. Älkäämme kuitenkaan syyllistäkö susihukkaa, joka käy luonnonolennosta siinä missä ihminenkin. Silloin kun vitaalit intressit vaativat, ihminen kohtelee lajitovereitaankin petomaisesti ja vielä pahemminkin: hän menee tappamaan toisen ihmisen vain siksi, että pääsisi voitelemaan kenkänsä tämän rasvalla, kuten Schopenhauer, viisas mies, huomautti.

Samoin, kun (jonkun tai kaikkien) tärkeät edut ovat pelissä, ihminen on ihmiselle vaikka lammas (Homo homini ovis). Kuka näitä lammasihmisiä tai ihmislampaita sitten paimentaa? Markus Kajo lausahti tässä eräänä päivänä latinaksi: "Homo homini lepus." Ihminen on ihmiselle jänis. En muistanut kysyä humoristi Markukselta, tarkoittiko hän välttämättä ihmisen pelkäävän ihmistä vai (lisäksi) jotakin muuta. Ellen muista väärin, jänöjussin tieteellinen nimi kuuluu: Lepus timidus. Pakinoitsija Ollilta muistan termin Lepus Jussius! Jostakin olen lukenut, että ihminen on ihmiselle pyhä. Älkäämme unohtako, että aitoa ja altruistista ihmisrakkautta on olemassa, joskin vielä toistaiseksi kovin harvinaisena.

Naphta - Settembrini 3-0

2009-03-12T09:57:00.001-07:00

Thomas Mannin 'Taikavuoressa' kovaa naturalismia edustava Naphta peittoaa humanisti Settembrinin (tulos väittelystä: 3-0, sanoisin). Naphtan enthymemat ovat loogisia eli vahvoja, Settembrinin pateettisia eli säälittäviä, siis heikkoja; se erottaa logoksen pathoksesta ja kovan naturalismin herttaisesta humanismista. Voidaan toki katsoa, että Naphta antaa lopussa, "eksistentialistisessa rajatilanteessa", tasoitusta Settembrinille. Naphta tekee, voinee sanoa, pateettisesti eli säälittävästi sen, minkä tekee, mutta ei menetä kasvojaan - ei ainakaan enempää kuin yhden pisteen Settembrinin hyväksi (siis: 3-1 tai 2-0).

Siirrytään nyt fiktion puolelta kauniiksi lopuksi kovien faktojen pariin. Saksassa, Goethen ja Schillerin ja Thomas Mannin maassa, surraan tänään (12.3) eilisen koulusurman uhreja. Saadaan ilman logiikan kurssiakin se käsitys, että jopa se nuori murhamies kuuluu suremisen objekteihin. Toisaalta tiedetään, mutta sitä ei aina Plautuksen ja Hobbesin ja muiden ponnisteluista huolimatta tahdota muistaa, että "ihminen on ihmiselle susi". Tämä ikiaikainen sanonta pitäisi oikeastaan kieltää siksi, että se syyllistää sutta, jolla kai muutenkin menee nykyisin huonommin kuin ihmisellä.

Valinta

2009-03-01T08:20:00.000-08:00

Thomas Mann julkaisee Der Zauberberg -teoksensa 1924 (suom. Taikavuori). Settembrini ja Naphta käyvät romaanissa ihmiseloa koskevan kehityskeskustelun. Humanisti Settembrini uskoo kovin ihmiseen ja hänen haluunsa olla vapaa ja määrätä elämänsä suunnan. Naphta sitävastoin argumentoi sen puolesta, että ihminen ominaislaatunsa vuoksi tarvitsee välttämättä suitset. Ihmistä pitää valvoa kaiken aikaa ja syventää alamaisajattelua kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin. "Homo homini lupus," lukee jossakin Plautuksen näytelmässä. Ja Plautusta siteerasi Hobbes, jonka ihmiskäsitys ei ole siitä valoisimmasta päästä.

Yksilön ja yhteisön elämästä ei Naphtan mukaan kertakaikkiaan tule mitään ilman tosi rautaista kuria; sitä halajaa kai myös postmoderni akateeminen yhteisö, koska se toivottaa kaikki byrokraattiset yliopistouudistukset sydämellisesti tervetulleiksi. Minusta tuntuu, että Settembrini ja muutkin humanistit ovat olleet väärässä, vaarallisen hyväuskoisia. Se on tullut kalliiksi. Eikä läheskään koko hintaa ole vielä maksettu.

Saksan kansallissosialismia, Italian fasismia ja Neuvostoliiton leninismi-stalinismia tuskin voi pitää suorastaan humanistisina liikkeinä. Ja 'Europa' (latinaa nyt) saattaa olla sukua kreikan pimeyttä ja sen sellaista tarkoittavalle sanalle 'Erebos'. Ja vaikka 'Europa' ja 'Erebos' eivät sukua olisikaan, ei se päätelmää haittaa: pimeää näkyy Euroopan historia olleen sekä ennen keskiaikaa että varsinkin sen jälkeen. Ja teknologia avittaa Pimeyden voimia siinä missä Valonkin voimia. Katsotaan (urheilijan sanoin), miten pitkälle eväät riittävät.

Valtio- ja business-yliopiston puolesta

2009-02-28T23:34:00.000-08:00

Valtio- ja business-yliopistoa ei kuulemma saisi mennä kritisoimaan. Mutta jos sille tielle lähtee, pitää varautua siihen, että järjestelmä iskee takaisin. Repressalioita kutsutaan kaunistelevasti "uudelleen järjestelyiksi" tai "toiminnan tehostamiseksi", "rationalisoinneiksi" jne. Mutta jos systeemi itse syyllistyy vain subtiiliin barbariaan, se kärsivällisesti antaa kriitikkojen uuvuttaa itsensä etuajassa hengiltä tai edes kuvioista sivuun, toisiin tehtäviin tai sairastuvalle tai mistä sen tietää minne. Kriitikko osoittaa ikäänkuin liian energisyytensä; hänen pitäisi keskittyä vain (lisääntyvien) työtehtäviensä hoitoon. Näin feodaalihallinnossa on jo ehditty päätellä; logiikkaan implikoituu uhkaus tai ainakin varoitus. Töitä on tiedossa lisää entisen päälle, kunnes ne kaikki otetaan äkkiä pois.

Ignorantit uskovat sokeasti siihen, mitä konsultit ja valtiobyrokratia heille syöttävät. Pitää "vastata ajan haasteisiin". Sen, mitä 'ajan haasteet' tarkoittavat, tietävät parhaiten rahastavat konsultit ja manipuloivan suunnittelun manipeli-osastot. Nuorempi akateeminen sukupolvi on suurimmalta osalta retkahtanut toistamaan konsulttien retoriikkaa. On visiota, strategiaa, missiota, synergiaa ja tiimiä ja kehityskeskustelua ja nyt pakolliseksi tulevaa kehityskeskusteluvalmennusta: siinä opitaan ja lopullisesti sisäistetään "ajan haasteiden" vaatima uuskieli. Joka haluaa, katsokoon, mitä pakinoitsija Olli ja filosofi Orwell ovat muutoksesta (ja muutosvastarinnasta) ja uuskielestä ajat sitten sanoneet.

Akateemisia opportunisteja, niin kilttejä puurtajia kuin brutaaleja juonittelijoitakin, on pilvin pimein. He kannattavat automaattisesti jokaista "uudistusta" tai yleensäkin muutosta, koska he näkevät siihen sitoutumisen edistävän uraansa, takaavan menestyksen taisteltaessa näköjään pienenevästä paikasta akateemisen auringon paisteessa. Enemmistönä ovat alistuvaiset mutta sen kautta menestyvät jees-miehet ja -naiset; hyveenään he näkevät lojaalisuuden sekä valtio- että business-yliopistolle, niin valtiobyrokraateille kuten konsulteillekin - ja katsovat itse kuuluvansa näihin. Pitääkö heitä onnitella yliopistouudistuksen vuoksi? Viittaan myös ns. intellektullien leimalliseen heikkotahtoisuuteen ja poliittiseen naiiviuteen, hyväuskoisuuteen. - Kulttuurimaissa muuten byrokraatit kunnioittavat sivistyneitä. Niin ei ole Suomessa asianlaita; akateeminen sivistyneistö kun on niin pieni ja sitä paitsi sisäisesti hajanainen ja riitaisa joukko. Parempi olisi olla käyttämättä koko termiä.

Henki on yliopistosta jo miltei kokonaan paennut. Tarkoitan ihmistieteiden klassista sivistyskonseptia. Kaikki ei silti ole vielä menetetty, koska sivistys voi toistaiseksi talvehtia vapaa-ajalla, jonne se on ollut pitkään siirtymässä, ja lisäksi vielä sivistyssuvuissa, joita meillä ei tosin montaa ole. Sivistys siirtyy sukupolvelta toiselle äidinmaidon vastikkeessa.

"Tuleva yliopisto"

2009-02-28T10:52:00.000-08:00

Antti Salminen, Tere Vadén ja Juha Suoranta ovat nyt kirjoittaneet pamfletin. "Tulevassa yliopistossa" kolmikko vastustaa akateemista barbariaa sekä konsulttien ja poliitikkojen visioimia "ajan haasteita". Se myös etsii ja pakon edessä ansiokkaasti esittää vaihtoehtoja sekä valtio- että business-yliopistolle. Joku Henna Virkkunen, Jyrki Katainen ja Matti Vanhanen ja muiden muassa ne yliopistojen toimitusjohtaja-rehtorit, jotka kai edustavat globaalia rahaa ja valtion keskushallintoa, paisuvaa "valtiobyrokratiaa", eivätkä niinkään paikallisia yliopistoja, voivat tuskin tajuta tamperelaistutkijoiden argumentteja; ne kun ovat niin viisaita ja vielä rohkeitakin mutta eivät todellakaan provinsiaalisia.

Monet opettajat, tutkijat ja opiskelijat sentään tajuavat jotakin, mutta on eri asia, haluavatko he vielä tai koskaan tehdä mitään paremman, todellisen yliopiston eteen. Hallintoalamainen ei välttämättä halua ajattelun vapautta vaan rautaista kuria. Hallinto osaa meilläkin rangaista niskuroivia alamaisia; se on hallinnon pyhä "kehitystehtävä"; ja intellellektuellit ovat tunnettuja heikkotahtoisuudestaan (kuten esim. Vladimir Iljitsh tiesi ja tietoaan hyväksi käytti). Ja sellaisille poikkeuksille kuten (eettisessä yrityksessään epäonnistuneelle) von Stauffenbergille tahtoo käydä kalpaten... Mutta loistakoon hyve yleisessä pimeydessä, niin kuin se on ennenkin loistanut. Ja heikkotahtoiset akateemiset sisaret ja veljet odottakoot tuulen kääntymistä ja tulkoot sitten, jos tässä hyvin käy, keskushallintoa palvelemasta ja konsultteja palvomasta mukaan sivistysprojektiin. Ja jos tässä huonosti käy, on kunniakasta puolustaa häviölle tuomittua asiaa sen korkean eettisyyden vuoksi. Tätä kutsutaan epäonnistumisen ethokseksi. "Tuleva yliopisto" -pamfletti kelpaa ainakin retoriseksi harjoitustyöksi, mutta siitä ei sentään ole vielä liikuttamaan todellisuuden voimia.

Hyvä on kirjata jälkipolville, sikäli kuin niitä tuleekaan, tämä byrokraattinen, teknokraattinen ja hullu meno painostavine kontrolleineen ja "metatöineen", joka kiihtymistään kiihtyy. Salminen, Vadén ja Suoranta syyllistyvät niin sanottuun muutosvastarintaan, ja se on heille kunniaksi luettava, eettinen teko, hyvänen aika; he puolustavat paideiaa, Bildungia eli sivistystä (durch Wissenschaft). - Totuus ei pala tulessakaan, mutta sen puolustaminen saattaa tehdä vähintäänkin kipeää (kuten Tohtori Johnson huomautti ja kuten historia muutenkin osoittaa).

"Tulevasta yliopistosta" on Heikki Laurinollin ja Touko Hujasen illuminoiva juttu "Aikalaisessa" (3/2009). Salmisen, Vadénin ja Suorannan teksti ladataan osoitteesta: toimivayliopisto.wordpress.com/

Politiikan Finlandia-palkinto 2009

2009-02-21T04:47:00.000-08:00

Ministerit Katainen ja Virkkunen kehuvat silmät loistaen uusinta yliopistolakia; se jos jokin on Suomelle siunaus. Jos se sitä tosiaan on, pitää politiikassakin jakaa Finlandia. Miksei? Politiikan Finlandia anni currentis (MMIX) jaettaneen kahden energisen ja juveniilin ministerin kesken. Ehdotus se tämäkin on, eikä yhtään hassumpi, sanoisin alustava kansalaisaloite. Pitää onnitella lämpimästi kaikkia voittajia. Menestys on elämän tarkoitus myös Finlandiassa, jonka on alustavasti selitetetty tarkoittavan 'Hienoa maata', jota me ikäänkuin lottovoittajina asutamme.

Mutta voi! Tosiasiallisesti tämä niin sanottu uudistus osoittautuu kiroukseksi, pahemmaksi kuin 1970-luvun DDR-lähtöinen, siis poliittisesti totalitaristinen tutkinnonuudistus (joka, kuten 1978 ennustin, meni kaikissa suhteissa metsään). Nyt pitää valtaa uusliberalismi eli taloustotalitarismi eli raha. Suomen yliopistot menettävät "laadun varmennusprosessissa" ja sen sellaisissa, eufemismein ilmaistavissa operatiivisissa toimissa kaiken autonomiansa ja ilmeisesti tuhannet yliopistolaiset työnsä jne jne. - Mutta se päivä koittaa varsin pian, jolloin raha itse kriisiytyy, itsensä kaataa. Ja domino-efekti kaataa mukanaan paljon lottovoittajien maassa ja maailmalla.

Kehityskeskusteluvalmennus

2009-02-11T10:57:00.000-08:00

Amerikoista ne rakastavat konsultit ovat oppinsa saaneet. Nyt ne siunatut ammattilaiset järjestävät myös yliopiston maallikkohenkilökunnalle kehityskeskusteluvalmennusta eli retoriikan tai peräti dialektiikan opetusta. Niin sitä pitää! Kiitos kaunis! Noutaja tulee sille, joka ei hommaansa hallitse ja joka siis ei "vastaa aikansa haasteisiin". Pelkäänpä, ettei tässä ole kyse sen enemmästä ja vähemmästä kuin Kristuksen toisesta tulemisesta (joka syystäkin mietitytti mm. Dostojevskia). Mutta eihän siinä toki mitään pelkäämistä ole sille, joka on valmis kohtaamaan ratkaisevan. Lienetkö sinä valmis? Jos haluat, voit pitää tätä vain retorisena kysymyksenä. Siihen ei sovi tai ei ainakaan tarvitse muodollisesti vastata säästön periaatteen (principium parsimoniae) nojalla. Omasta puolestani en vielä tiedä, olenko valmis. Näkeepähän sitten.

Jos joku ei vielä tiedä, mitä 'ajan haasteet' eli jaspersilaiset merkit tarkoittavat, hänen pitää vain kääntyä konsulttien puoleen. Kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Jokaisen siveellinen velvollisuus (eikä vain luovuttamaton oikeus) on mitä pikimmin kehittää itsensä tuotteeksi. Samalla kehittää toimintansa rakenteita itse kunkin "sisäinen sankaruus" eli hyve (areté, virtus), jota jo antiikin konsultit hyvän hyvyyttään tai vain symbolista korvausta vastaan opettivat. Hyve auttaa kestämään edessä olevat, tuottavuusohjelman mukaiset toimet eli henkilöstösäästöt; nehän koskevat pätkä- ja muitakin töitä. Kun massoittain ihmisiä jää alalla kuin alalla työtä vaille, he joutuvat tinkimään kulutuksesta, konsumerimista, ja keskittymään henkisiin ja hengellisiin arvoihin. Niin sitä pitää.

Kehityskeskusteluvalmennus säädetään pakolliseksi kaikille kansalaisille puolen vuoden sisällä. Jos työttömältä puuttuvat kehityskeskusteluvalmiudet, hänen mahdollisuutensa saada työtä hyvän sään aikana eli ennen Kristuksen toista tulemista ovat yhtä tyhjän kanssa. Kun muuttujat muutetaan (mutatis mutandis), sama koskee työllisiä sikäli, kuin nämä tahtovat pitää työstään kiinni.

Kaikki hyvin taas

2009-02-02T00:52:00.000-08:00

Pahemminkin olisi voinut käydä, mutta vielä tämän yhden kerran selvisin virtuaalisesta kriisistä, kun minun piti 31. tammikuuta imminentin Dead Linen painostaessa naputella niska pahoin jumissa nettiin SoleCRIS konsulttisysteemin vaatimat tiedot vuoden 2008 aktiviteeteistani. Jos ensi kertaa minulle tulee tässä immannetissa maailmassa, palkkaan jonkun kirkasotsaisen nuoren tekemään työn puolestani. Iloitsen vlpittömästi hyväniskaisten kollegojeni puolesta.

Mitä Nokiaan tulee, se on eettinen yhtiö, joka ei kuulemma ole painostanut poliittista johtoa. Nokia ei ole uhannut lähteä Suomesta. Se ansaitsee sitoutumisestaan tähän kalliiseen maahan ja kansaan ainakin kolme tähteä (***). Mutta jos Nokia joskus Suomesta kytkintä nostaa, se tekee niin vain pakon edessä (eli eettisten osakkeenomistajien etujen eli globaalin markkinan tähden). Toivotaan, ettei Suomi kehitä rakenteitaan niin, että siitä tulee aivan mahdottoman kallis maa. Jos Nokia pakotetaan Suomesta muualle, Nokia-niminen paikkakunta liittyköön imago-eli brandisyistä Tampereen kaupunkiin.

Muistan Jorma Ollilan sanoneen joskus takavuosina, että hänen silloin tähdittämässään yhtiössä arvokeskustelut käytiin asianmukaisesti. Ja niitä käydään kaiken aikaa. Kunpa kaiken maailman tuotteet kehittyisivät eettisiksi. Ihmisillä on tuotteista paljon opittavaa; jokaisen siveellinen velvollisuus on kehittää itsensä vähitellen tuotteeksi. Aikaa on vielä; Dead Linea ei ole kirkossa kuulutettu. Ja toivotaan, toivotaan, että nettikansalaisten niskat kestävät.

SoleTM:n koulutustilaisuus

2009-01-30T08:15:00.000-08:00

Voittoisa sosiaaliteknologia kehittää "toimintansa rakenteita" - ilmaistakseni konsulttien esi-, lähi- ja kaukokatseisesti visioimat"ajan haasteet" oikein termein. Minunkin pitää määräajassa tarkoin kohdentaa, objektivoida, tekemäni ja virtuaalisesti joltakin osin tekemättä jääneet työ- ja mitä muita tunteja niitä ihmisellä onkin. Ja tuleva pitää jo nyt tietää eli, kuten ne sanovat, "hallinnoida". Konsultit tarvitsevat rahansa.

Oidipus "up to date"

2009-01-17T06:14:00.000-08:00

Tampereen teatteri saa tekstuaaliset ja miksei myös aidot ruusut. Se tuotteistaa Oidipuksen tyranniksi! Hirmuvaltias ei Oidipus nimittäin ollut klassisessa tragediassa. Kreikan kielestä meille tullut 'tyranni' tarkoittaa meillä hirmuvaltiasta. Mutta teatteri kaipaa katsojia; sen pitää ja se totisesti saa käyttää kaikkia keinoja, jotta se voisi antaa ihmisille sitä, mitä nämä, itse sitä tuskin tajuamatta, tarvitsevat.

Jottei koko totuus silti hautautuisi, on syytä muistaa ja muistuttaa, että sepitteen Oidipus on aivan oikeasti intellektuelli. Ja Oidipuksen kohtalo heijastaa ja representoi (edustaa) intellektuellin osaa immanentissa maailmassa, kaikkina aikoina. Orwell retorisesti "suosittelee" pelastumista "Das Manin" tyhmyyteen, mutta sitä osaa tuskin voi valita (minkä Orwell hyvin tietää).

Oidipus osaa ratkaista Sfinksi-hirviön hänelle arvoituksena esittämän antropologisen ja oikeasti tieteellisen probleeman. Vasta sen tutkimuskysymyksen ratkaisu suistaa Sfinksin siihen eksistentialistiseen rajatilaan (ja siitä pois), jossa Oidipus elää koko sen iän, jonka Kuolemattomat Jumalat hänelle suovat.

Oidipus ja perjantai 13:s päivä

2009-01-16T01:08:00.000-08:00

Kauhistus valtasi mieleni, kun suljetulle laitoksellemme tuotiin sanaa, että Tampereen teatteri esittää 'Tyranni Oidipuksen' (sic!) päivänä, jonka kirjoitin otsikkoon; sitä minun ei siksi tässä enää tarvitse toistaa; en uskaltaisikaan sitä tehdä. Helmikuu ei nyt todellakaan ole toivoa täynnä. Joku rahastava ja silti tietämätön konsultti oli saanut päähänsä nimetä näytelmän 'Tyranni Oidipukseksi'. Siinä hän syyllistyi kamalaan virheeseen; pelkäänpä, että se kostautuu hänelle elämän rytmisen liikkeen mukaisesti. Eksistentialistinen rajatilanne on jo nyt päällä, vaikka vasta tammikuuta eletään. Konsulttia odottaa Oidipuksen kohtelu ja kohtalo. Ja rahat menevät, samoin asunto, salarakas, huvila, auto ja puoliso. Ne konsultti menettää, toki myös puolison tähän asti avuliaan suvun. Saa nähdä, mahdollistaako rajatila henkisen kasvun ja oivalluksen, että elämä on konsultille kuolemaa kohti olemista.

Oidipuksella oli eksistentialistisesti katsoen tosi huonot geenit. Ne saivat hänet surmaamaan isänsä ja naimaan epätrendikkäästi äitinsä; oheisvahinkoja tuli, kuten pitikin. Jokunen Oidipuksen isän palvelijoista pääsi hengestään, kun nämä puolustivat kuningasta, jota Oidipus ei tunnistanut isäkseen. Eikö sen olisi pitänyt riittää? Miksi ihmeessä Oidipus-raukkaa vieläkin syyllistetään raskaimman mukaan? Oidipus ei suinkaan ollut tyranni (kuten Stalin tai Pol-Pot olivat), tyranni siinä merkityksessä, jossa kreikasta tietämättämät hyperborealaiset fennit (finnit) hybridisesti käyttävät kreikan alussaan neutraalia, kuningasta merkitsevää sanaa 'tyrannos'.

Tragedia olisi, luoja paratkoon, pitänyt nimetä 'Kuningas Oidipukseksi'. Mitä latinaan tulee, niin 'Oidipus Rex' olisi ollut parempi kuin onneton 'Tyranni Oidipus'. Mutta tampereen tavis, Das Man, olisi kai luullut 'Oidipus Rexin' tarkoittavan jotakin hirmuliskoa ajalta, jolloin ihmistä ei ollut jumalan ajatuksissa.

Lohtua ikipelistä

2009-01-12T00:16:00.000-08:00

Veikkauksen ilosanoman mukaan "suomalainen voittaa aina". Joku konsultti on keksinyt tuon visio-lauseen. Yhtä hyvin voi tosin pamauttaa, että suomalainen tappaa aina, kuten tulin aiemmin laukoneeksi, kun mielikuvitus laukkasi. Hyvä on, hyvä on. Ei puhuta nyt suomalais-kansallisesta pahuudesta. Ajatellaan positiivisesti. Veikataan ja lototaan niin kuin viimeistä päivää. Korjaan: aikaa on aivan riittämiin, lähes loputtomiin; jokainen suomalainen saattaa kehittyä virtuaaliseksi ikipelaajaksi.

Veikkaus perustellusti uskoo rahapeliensä tuottavan suomalaiselle yhteiskunnalle monenmoista hyvää ("arvoa"). Siinä on Veikkauksen visio, missio ja strategia. Jokaisen elävän ja kuolleen suomalaisen kannattaa pitää rahat pelissä. Siitä se Suomen kansa vaurastuu taloudellisesti ja henkisesti (mutta tuskin enää hengellisesti, ellen erehdy). Motiivi on patrioottinen tai nationalistinen. Hyvinkin moni veikkaaja ja lottoaja ajattelee Suomen aiemmin niin kovia kokeneen kansan / suomalaisen yhteiskunnan etua.

Myös oman edun tavoittelu tekee tulosta.Houkutus osallistua ikipeliin on suuri. Muhkea voitto voi osua omalle kohdalle jo elämän aikana tai joskus kuoleman jälkeen. Voitto se on postuumikin voitto; siltä varalta tilillä on syytä pitää rahoja niin, etteivät ne pääse kuviteltavissa olevana aikana loppumaan. Myös pankit hyötyvät ja saisivat oikeastaan maksaa osansa jokaviikkoisista tai jokapäiväisistä arvonnoista.

Kun nyt monikaan ei enää Suomenmaassa usko kirkon sanomaan eli mm. oppiin sielun kuolemattomuudesta, Veikkauksen ikipeli saa antaa meille kaivattua lohtua; me olemme aktiivipelaajina virtuaalisesti ikuisia. Mutta se joka kaikesta huolimatta yhä uskoo kirkon visioon ja missioon, on tietysti ikipelin ansiosta kaksin verroin luottavaisempi ja siksi strategisesti vahvassa positiossa.

Luomakunta huokaa

2009-01-06T02:46:00.001-08:00

Luodut olennot huokaavat surusta tai onnesta, kun koneesta on lisääntyvässä määrin tullut ihmisen jatke, ja teknologia kehittyy kehittymistään. Käväisin joulun alla asiakaskäynnillä sairaalassa. Siellä tuli heti kättelyssä puheeksi, miten paljon aikaa tietokoneen kanssa seurustelu ihmisen pojalta ja tytöltä vie. Eräs varttunut hoitaja lausui, että hänen työajastaan menee puolet tietokoneen seurassa ja enää vain toinen puoli kärsivien sisarten ja veljien auttamiseen. Toimintojen rakenteissa on siis kehittämisen varaa, ennen kuin maailmasta tulee valmis ja kaikki luodut olennot siirtyvät virtuaalimaailmaan, jolloin myös luominen lakkaa. Eikä kenenenkään tarvitse enää syntyä, kärsiä ja kuolla. Sakari (Zacharias) Topelius näkyy lukeneen Johannes Scotus Eriugenan jumaluus- ja luonto-oppia.

Elimäen viimeinen päivä (31.12.'08)

2008-12-31T07:08:00.000-08:00

Kaikista meistä Elimäen maatiaisista tulee nyt kaupunkiväkeä; Elimäki lakkaa olemasta; Elimäki kuolee käsiin; siitä tulee (positiivisesti ajatellen) osa Kouvolaa. Ja meistä tulee kouvolalaisia. Säästön periaatteen (principium parsimoniae) tai myös haplologian mukaan meistä tehdään kouvolaisia, kun tavu -la- pudotetaan pois siksi, ettei kiireinen kaupunkilainen sitä viitsi lausua. Ja kohta kaikki on muutenkin toisin.

"Bonuspisteiden hallinnointi"

2008-12-28T04:12:00.000-08:00

Kehityskeskustelut ovat tällä erää käyty. Jo ennen uutta hikistä kierrosta on meikäläisen, Das Manin alalla ruvettu innovatiivisesti hallinnoimaan omaa opetusta, tutkimusta, taiteellista toimintaa ja "kolmatta tehtävää" (?) eli yhteiskunnallisia palveluita (joita asiakkaille tarjotaan). Lisää uusia toimintoja syntyy kaiken aikaa rahastavien konsulttien aivopoimuissa. Matkustettaessa firman laskuun sinne tai tänne voi tunnetusti kerätä bonuspisteitä. Mutta ei se keruuseen saa jäädä. Bonuspisteitä pitää osata oikein hallinnoida; niitä ei sovi käyttää väärin. Onneksi eettinen ohjeistus on saatu terveen järjen avuksi.

Pakinoitsija Olli oli edellä aikaansa. Hän näki ja huumorin keinoin kuvaili, mihin koko ajan paisuva byrokratia eli uusfeodalismi eli uusliberalismi oli johtava. Uutta ideologiaa ei voi vastustaa; sen kumoaa vain uusi ideologia; vallan ja ideologian voi kumota vain toinen valta ja toinen ideologia. Sen opettaa historia. Vapaus on välttämättömyyden tajuamista, sanoi kai Hegel, ja Demokritos puolestaan sanoi, etteivät edes jumalat taistele välttämättömyyttä vastaan, koska he eivät sille mitään voi.

Vallitsevaa ideologiaa alkaa kalvaa mahdollisesti piankin päälle kaatuva suuri pörssiromahdus pulavuosineen tai sitten tuonnempana ekokatastrofi. Pulavuosia siitäkin seuraa ja jokin uusi viisaus niille, jotka pelastuvat.

Miten niin "Suomen Turku"?

2008-12-25T09:26:00.001-08:00

Ellen sorru erehdykseen, lavea ja nyt juhlavalta tai kliseiseltä kuulostava nimitys "Suomen Turku" palautuu Turun anno 1640 perustetun, Suomen ensimmäisen yliopiston patrioottiseen puheenparteen (Aboa Fennorum). Latina muuten viljelee mm. asiakirjoissa ja kartoissa kollektivistisesti ja ehdottoman isänmaallisesti (patrioottisesti) monikon genetiivejä ( e.g. Romanorum, Graecorum, Germanorum). Suomen kieleen on yksikkö tosiaan paremmin istunut. Sanonta "Suomalaisten Turku" herättäisi kummastusta, kuten muistan professori Auli Hakulisen sanoneen. Attribuutissa on pahimmillaan liikaa tavuja. Siksi attribuutti saa liikaa painoa; ja rytmikin kärsii "Suomalaisten Turussa", joka siten saa otsaansa kakofonian ruman polttomerkin. Monesti on Turku päässyt oikeasti palamaan. Lopussaan hedelmät korjasi "herrojen Helsinki", epävarsinaisen Suomen business-keskus; sen komea eufoninen alliteraatio, alkusoinnuttelu (herr-- hels--) puhuttelee aikaansa seuraavaa Suomen ainoan stadin vulgaaria kundia ja tämän usein vaihtuvia tyttöystäviä.

Turun vanhan akatemian piti ennen muinoin informatiivisesti viestittää, ettei Aboa (Åbo / Turku) sijainnut jossakin epämääräisen voittoprovinssin loukossa (subjecta provincia) vaan nimenomaan oikeassa, "Varsinais-Suomessa", jonka vehmauteen mukamas kannatti tai oikeasti piti tulla opiskelemaan vaikka Smoolannin kivipelloilta ja risurinteiltä. Olen minäkin sitä mieltä, että Turku representoi, edustaa historian Suomea ja Suomen historiaa paljossa paremmin kuin kovin noviisi- ja nousukasmainen Helsinki, joka nyt moderniteetissa ylpeänä edustaa rahan ja vallan ja rahanvallan ja raskaasti ylihinnoiteltujen asuntojen tyyssijaa tässä Suomenmaassa. Miltei kaikki Suomen edut ovat onnistuneesti saatu kootuksi Helsinkiin, sitäkin suuremmaksi kunniaksi kaupungille, jonka historia on kovin lyhyt. Mutta kaupunki kääntää historiansa lyhyyden, virtuaalisen olemattomuuden edukseen toistamalla joka käänteessä, ettei sen tarvitse kantaa "historian painolastia" merellisillä olkapäillään. Provinssien vaivat ja vastukset eivät sitä Kehä-Kolmosen muurin takaa mitenkään uhkaa, vaan se pysyy saasteilta täysin suojassa: ja ilma on niin puhtoista ja kuulemma jopa intellektualismia suosivaa, että helsinkiläiset maksavat siitä mieluusti ekstraa asuntojensa hinnoissa parhailla ja huonoimillakin asuinalueillaan.

Turku on aivan toista maata kuin Helsinki. Turussa asuu kulttuuri. Ja Turulla on ollut historiaa, kohtaloa; se tekee Turusta pyhän kaupungin, joka tekee ihmisen positiivisesti hulluksi. Turkulainen samastuu eksistentiaalisesti Turkuun, identifioituu siihen täysin, eläen, iloiten ja kärsien Turkunsa mukana. Opetin yhteen aikaan Åbo Akademissa, ja käsitykseni Turun ylivertaisesti, siis varsinaisesti suomalaisesta etevämmyydestä vahvistui silloin entisestään. Olenhan minä toki monesti kuullut Turkua pilkattavan: "Suomalaisten sivistys on Turusta liikkeelle lähtenyt, ja kaikesta päätellen se ei ole sinne koskaan takaisin palannut."

Kiitosta saatteleva moite tulee lukea kunniaksi Suomen Turulle eikä suinkaan voitoksi epävarsinaiselle vulgarismin eli tavisten eli Das Manin hallitsemalle Suomelle. Ja mitä oikeastaan on suomalainen, helsinkiläinenkin siveys ja sivistys ja intellektualismi kaikkinensa? Ainakin siveydelle on käynyt vahinko.

Hyvää, viiden tähden joulua kaikelle kansalle!

2008-12-24T03:17:00.000-08:00

Rekantoin eli peruutan, kun aika on nyt vihdoin kypsä, molemmat blogissa jo esittämäni, vain jossakin määrin ajan hengen mukaiset joulutoivotukseni. Mutta koska minut saatettiin syyttä suotta ottaa todesta, tunnustan olevani velkaa peruutuksen, jopa anteeksipyynnön. Kannatan itse kaikkein perinteisintä, klassista joulukonseptia. - Mitä tulee joulun uhraamiseen ajan totisen hengen mukaisesti uran ja työpaikan eli niinmuodoin rahan alttarille, huomautan vilpittömän rakentavassa hengessä, että jos pakko vaatii, niin voihan itse kukin väittää kollegoilleen jättävänsä joulun väliin ("kiireellisen projektin vuoksi") mutta viettää joulua salaa kodin kynttilöiden keskellä ja jättää kaikki projektit silleen.

Joulu menossa poistoon (konsultin joulutervehdys)

2008-12-24T01:09:00.000-08:00

Ihmiset ovat joko palvelun tarjoajia tai asiakkaita ja monessa monituisissa asioissa kumpiakin. Ja heidän tulee ennen kaikkea vastata aikansa haasteisiin. Voi sitä, joka ei niin tee! Sellainen surkimus jää ajastaan jälkeen; elämä ei hänelle hymyile, kun häneltä puuttuu tärkein: vision, mission ja strategian kolmiyhteys. - Mitä enemmän sinä arvostat itseäsi, sitä enemmän saat palkkaa ja statusta ja laatuaikaa. Tee tästä äärimmäiset johtopäätökset. Toteuta itseäsi. Ole oman elämäsi konsultti, latinaksi compos tui, sisäinen ja ulkoinen sankari. Raha ratkaisee ja on siis tärkein, mutta hiveleehän sinua menestyskin (ja huijaus, jos halutaan käyttää vanhentunutta termiä).

Joulunvietosta on nopeutetulla aikataululla luovuttava. Palvelun tarjoajien ja asiaikkaiden ei edes jouluna mitenkään sovi osoittaa sympatiaa tai solidaarisuutta toisiaan kohtaan, rakkaudesta puhumattakaan (paitsi jos tarkoitetaan ainoaa oikeaa, nimittäin aistillista rakkautta). Palvelun tarjoajien ja asiakkaiden tulee kaikkien yhdessä ja jokaisen erikseen ajaa vain omaa etuaan. Sympatia ja sen sellaiset paheet (vanh. "pehmeät hyveet") saavat individit seisahtumaan siinä faustisessa liikkeessä, jota tuloskonsernin ja muun tulosyksikön etu vaatii. Käsien pistäminen ristiin johtaa tulosvaroitukseen ja jopa tarkkailulistalle joutumiseen. Mikä häpeä! Risti symboloi pahamaineista kärsimystä ja vapaata pudotusta, kurjia pisteitä pörssissä.

Jouluna ei suinkaan pidä hiljentyä, ristiä käsiään. Eikä soihtuja saa enää atomiaikana päästää sammumaan eikä väkeä hetkeksikään nukkumaan. "Tulos tai ulos!" Joululaulut pitää kieltää, jossakin yksittäisessä tapauksessa sanoittaa uudelleen. Mielen ei pidä oleman hyvä, lämmin eikä hellä vaan päinvastoin kova, kylmä ja piittaamaton. Egoismi, ahneus, voitonhalu ja tuhlaus, kateus, kunnianhimo ja riisto ja kilpailijan lyöminen laudalta, jopa tämän tuhoaminen, ovat liberalistisen ja uusliberalistisen kehityksen varmat takeet.

Onneksi suurin osa akateemisesta tonttuväestä on täysin sisäistänyt uusliberalistisen ja sosiaaliteknologisen ideologian, ja sama koskee poliitikkoja. Mantroja toistellaan ahkeraan yliopistoilla ja eduskunnassa ja kehittyvien maakuntien Suomessa. Joulu päästään pian poistamaan kokonaan kalenterista. Liian pitkään se on saanutkin olla katkaisemassa laatuaikaa päiväkausiksi.

Tuloksellista joulua!

2008-12-21T23:02:00.000-08:00

Ajattelin ensin kuuluttaa toivotuksen muodossa "Tulosrikasta joulua". Onneksi tajusin viime hetkellä moisen, epäilyttävän ja epäluuloja poikivan sanaparin assosioituvan toivottomasti vanhanaikaiseen ja siksi käsittämättömään "armorikkauteen". Armoa ei nykymenossa, siis maallisen ja maailmallisen tuloksen teossa anota eikä anneta. Pyhät konsultit ovat ensin virittäneet ja sitten tehokouluttaneet meidät kaikki täysaikaiseen tuloksentekoon. Joulu ei ole poikkeus. Se sopii uurastukseen mitä parhaimmin. Laatuaikaa!

Joulunakin jokainen saa ja jokaisen pitää entisestään skarpata eli kaiken aikaa "kehittää toimintojensa rakenteita" voidakseen arvostaa itseään riittävästi. Ja mitä enemmän ihminen arvostaa itseään, sitä enemmän hänen joulupussiinsa ropisee rahaa. Eniten arvostavat itseään konsulttien mukaan optiomiljonäärit, kuten neuvorikkaat konsultit ohjeistavat taviksiakin itseään arvostamaan näin joulun alla ja joulun jälkeen, aina. Peli- ja skarppausvaraa on matti ja maija meikäläisellä riittämiin. "Tulos tai ulos!" vaatii kaukaa viisas neuvonantaja, karismaattinen konsultti. On parempi tehdä laatuajassa tulosta, kuin ristiä kätensä ja joutua siksi äänestetyksi ulos Big Brotherin talosta ja kaikista muistakin lämpöisistä tiloista.

"Ennakoi tuleva tilanne"

2008-12-13T00:48:00.000-08:00

Olen saanut moton jostakin mustavalkean television moraali- ja liikennevalistusohjelmasta, jonka näin kaiketi vuosikymmeniä sitten. Jokaisen pitäisi koettaa vainuta elämän tiellä vaanivat vaarat. Varuillaanolosta ei kuitenkaan aina ole mitään apua. Siitä huolimatta tilanteet kaatuvat "päälle" liikenteessä ja muussa elämän liikkeessä arvaamatta ja yhä nopeammin ja toisenlaisina, kuin osataan odottaa. Prekognitiolta, ennalta tietämiseltä, puuttuu tieteellinen näyttö, vaikka yhden jos toisen subjektiiviset kokemukset viittaavat prekognition mahdollisuuteen. Haluan sanoa nyt vain hieman liioitellen sen, että nopeutuvassa liikkeessä kun ollaan, niin tulevan tilanteen ennakointi on jokseenkin yhtä vaikeaa eli virtuaalisesti ('melkein') sama asia kuin jumalan ennaltatietämys tai ennustamiskyky.

Menen siihen Kauhajoen joukkosurmaan; tapaus saattaa poikia vielä yhden tragedian eli eräälle poliisimiehelle odotushorisontissa luettavan, mielestäni väärämielisen tuomion; asemies Matti Saari korjaa pahimmassa tapauksessa vielä yhden voiton, siis postuumisti ja "post caedem". YLEn Teksti-TV otsikoi torstaina 11.12: "Poliisia epäillään [ja jo itse teossa syytetään -JS] virkarikoksesta." Poliisi ei ollut tajunnut, nähnyt ennalta Matti Saaren hautovan joukkomurhaa ja sen kliimaksina omaa itsemurhayritystään, vaikka hänen olisi se kovin monen mielestä pitänyt tajuta ja nähdä. Poliisin olisi kuulunut oivaltaa, mikä oli Matti Saaren strategia, missio ja visio. Vaatimus on kohtuuton. Toki prekognitio ei ottanut toimiakseen, mutta nimenomaan se taitaa johtaa virkarikossyytteeseen, koska ikäänkuin liian pahaa jälkeä pääsi tulemaan. "Syyllisyys vetää puoleensa," sanoi Kafka. Ja kansa tarvitsee lunastuksen. - YLEn Teksti-TV sanoo ad hoc:

"Kauhajokelainen poliisi kuuli Kauhajoen surmaajaa päivää ennen surmatekoja. Poliisi ei kuitenkaan ottanut surmaajalta asetta" (YLEn Teksti-TV 11.12).

Tuo on huolimatonta kieltä ja sumeaa, ellei surkeaa logiikkaa! Ei ole uutisen tekijä tajunnut mitään anakronismin päälle. Anakronismista käy vaikkapa auton sijoittaminen 1700-luvun oloihin, tai juhlapuheen väite, että "Suomen Tasavallan Presidentti Urho Kaleva Kekkonen syntyi [siis jo valmiiksi nimettynä ja presidenttinä - JS] Lepikon torpassa". Asemies Matti Saari ei suinkaan ollut aktuaalisesti surmaaja (tai murhaaja) jo tekoaan edeltävänä päivänä. Mutta Saari oli, ante caedem, valitettavasti ovelampi kuin se poliisi, joka häntä kuuli ja joka ei voinut ennakoida tulevaa tilannetta ja siten estää rikosta. Jos rikokset voitaisiin ennustaa ja siten ennen kaikkea estää, ne eivät tietenkään olisi rikoksia vaan konsulteille sopivia esimerkkejä kaatuvista projekteista.

Pitäisikö erinäisiä isiä ja äitejä rangaista siitä, että heidän vahingossa tai muuten vain tai omaksi turvakseen tai veronmaksajiksi tekemistään lapsosista tulee väkivaltarikosten tekijöitä, pahimmassa tapauksessa murhaajia? Ja mikä on opettajien vastuu? Vai pitääkö vastuu jakaa ja miten ja keiden kesken? Vai onko yhteiskunta syyllinen, jopa sairas? Muutamien antiikin stoalaisten filosofien mukaan yksilön ongelmat kielivät yhteiskunnan sairaudesta. Miten yhteiskunta rankaisisi itseään? - Kävisikö yleinen askeesi?

Kieliopiton nykyaika II

2008-12-07T01:08:00.000-08:00

Aamulehti julkaisi eilen (6.12) mielipidekirjoitukseni. Jatkan juttua tähän. Vaikea uskoa, että löytyy ketään kriittistä vastinetta kirjoittamaan. Miten voisinkaan saada risuja? Minua voisi korkeintaan haukkua "vanhanaikaisesta" ja "vanhentuneesta" kielikonseptistani. Kielten opettajat näkyvät lopullisesti sisäistäneen Amerikoista isolla rahalla ja paljolla melulla ja hihkulla tuodun "sosiaalisen kieliopin". Se täyttää nyt kielten tekstikirjat. Paradigma on vaihtunut. Opettajat kehuvat vastaavansa mielellään "aikansa haasteisiin". Ammattikunta kurssittautuu ahkerasti, "päivittää" tietämystään. Niin, kieliopin pänttääminen on käytännössä kielletty tai "rakenteellisesti" estetty. "Kirjat pois!" Se on kova sana kielten koulu- ja yliopistoluokissa. "Nyt kommunikoidaan!" Se tarkoittaa, että puhutaan "Small Talkia", esim. (peruskoulun) apinaenglantia tai kaikkiallista tavis-suomea yleisen vulgarismin taivaanmerkeissä.

Perinteisen, siis tiukasti normatiivisen kieliopin tuhoamistalkoot kestivät Suomessa 30 vuotta. Postmodernissa vauhdissa ei kaivata (normatiivisia) jarruja. Kunhan jotenkin kommunikoidaan, kielen korrrektiivisuudesta piittaamatta, sosiaalisen kieliopin gurut sanovat. Kielten opettajat nostivat kätensä ylös. Sitä kutsutaan konsulttitermein "vastaamiseksi ajan haasteisiin" tai "aikansa seuraamiseksi".

Kuriositeettina sopii mainita, että "köyhät" (tai jo vaurastuneet) venäläiset ovat edelleen kovia pänttäämään kieliopin (morfologian ja syntaksin) sääntöjä, jotka ovat kauhistus meikäläisille sosiaalisen kieliopin guruille ja näiden koulukunnalle, kuten toki "asiakaskunnalle" eli oppilaille myös. Mutta kaipa suomalaisilla on syynsä katsoa nykyisin kaikessa länteen, Ruotsiin ja Amerikoihin. Mitä ns. sisuun tulee, se ei ole enää kovinkaan suomalainen hyve ainakaan kieliä opiskeltaessa, kun "hauskuus" ja "viihdyttävyys" ja "vaivattomuus" ovat kaikki kaikessa. Ja minusta tuntuu, etteivät suomalaiset ädinkielenopettajat enää itsekään osaa lauseenjäsennystä; niinpä heistä ei olisi sitä muillekaan opettamaan (hypoteettisessä tapauksessa). Onneksi sentään Jussi Halla-aho ja muutamat muut osaavat slaavilaisia kieliä; he ovat ilahduttavia poikkeuksia kieliopittomassa Suomessa. Toivon, ellen suorastaan rukoile, että se Jussi ja ne uniikit muut kääntäisivät jonkun taviksen (Das Manin) pään kohti syvempää kielen ymmärrystä ja suvereenia, retorista hallintaa. Ex oriente lux.

Kun normatiivisen kieliopin opettaminen (pänttääminen, ulkoaoppiminen) on tosiasiallisesti estetty alakoulusta lähtien, ei ole mitään aihetta ihmetellä sitä, että normatiivisesti arvioitava (niin) kirjoitus- ja kielitaito ja kirjoitus- ja kielitaju edelleen kaikilla tasoilla heikkenevät. Arviointia voisi tietenkin edelleen keventää, eikä se olisi ensimmäinen kerta. Keventämistä tietysti kutsutaan eufemistisesti opetussuunnitelman ja -ohjelman kehittämiseksi. Ex occidente lex.

Stoa ja konsultit

2008-11-30T03:51:00.000-08:00

Järki (lógos, ratio) hallitsee kosmosta, uskottelevat Herakleitos, stoalaiset, Hegel ja kaikki muutkin ns. panlogismin edustajat. Asiat ovat aina olleet, ovat nyt ja tulevat vastedes olemaan maksimaalisen hyvällä tolalla. Elämä tosin saattaa ajoin jos toisinkin näyttää homunculuksen näkökulmasta vallan muulta; tulee monenmoista vaivaa ja vastusta eteen niin, että itku silmät täyttää. Aiheettomasti. Pienet "kiusat" ja pahimmat "onnettomuudet" ovat vain perspektiiviharhaa; kun oikea asenne omaksutaan, "vastoinkäymiset" tajutaan väärinymmärretyiksi myötäkäymisiksi. Pitää "kehittää oman toiminnan rakenteita" (sanovat modernit konsultit) eli omaksua positiivinen asenne. "Ajattele positiivisesti!"

Trans- ja ultra- ja supermodernit konsultit, jotka ovat kovia rahastamaan, opettavat, että elämä on haaste. Mikään ei ole vaikeaa, saati mahdotonta ihmiselle, joka vastaa "aikansa haasteisiin". Konsultit ovat trendikkäästi kääntäneet nuokin sanat suomeen englannista. En omasta puolestani näe jonkun Jari Sarasvuon puheen sisällössä mitään autenttista, jos toki on selvää ja ehkä kunnioitettavaakin, että miehinen habitus tai olemus tai persoonallisuus on tehnyt moneen vaikutuksen (mutta sehän on eri asia).

Halla-ahon humanismi ja retoriikka

2008-11-29T08:07:00.001-08:00

Luulin taistelevien humanistien jo kuolleen sukupuuttoon, kun en heitä Tampereen enkä muunkaan paikkakunnan yliopistolta yhtään tunne; en liioin enää tunnista ainuttakaan taistelevaa kristittyä saman, punaisesta maineestaan kerran nauttineen Alma Materin kampukselta, lähellä Kalevankankaan hautausmaata. Sitten löysin anno 2006 tohtori Halla-ahon blogit. Ne sitovasti todistavat tämän miehen taistelevaksi humanistiksi. Hän on reetori, Ateenan Sokrateen ja koko Kreikan sofistien ja Rooman Ciceron ja Quintilianuksen kovapuheinen perillinen ja slaavilaisten kielten taitaja sekä kohta myös Helsingin kaupunginvaltuutettu omien kykyjensä nojalla, vaan ei jumalan armosta. Koetan osaltani tukea tohtori Halla-ahoa hänen pitkän projektin taistelussaan pimeyden voimia vastaan näillä raukeilla rajoilla. Ankariakin sanoja on kaimani Jussi suustaan päästänyt mm. maahanmuuttajarikollisia ja epärehellisiä tai ainakin teeskenteleviä, mutta varmasti tietämättömiä vihreitä ja muita värinsä tunnustaneita poliitikkoja vastaan. Timo Soini tarvitsee Jussi Halla-ahoa, eikä hänellä ole ainakaan toistaiseksi halua eikä varaa asettua tämän tielle poikkiteloin, niinkuin viimeksi tänään (29.11) YLEn teksti-tv implisiittisesti mutta mitä selvimmin vahvistaa.

Voi, miten surkea on meillä julkisen puheen ja myös moniaan Suomen tytön (jonka poskipäille veri vaatii kukkaset), ja edelleen tasa-arvoisesti moniaan Suomen pojan blogitekstin eli siis retoriikan taso eli laatu. Tohtori Halla-aho pitäisi palkita sisukkaasta pyrkimyksestä tason nostamiseksi tästä aallonpohjasta. Herätkää jo todellisuuteen siellä Suomen Kultuurirahaston loputtomilla käytävillä! Niin häpeällisen alhainen on meillä retoriikan tila, ettei moni kertakaikkiaan ole tajunnut Jussi Halla-ahon kirjoittaneen bloginsa ja muutkin kirjoituksensa retoriikan teorian mukaan provosoimaan ajattelua ja keskustelua tässä vaiteliaitten mattien ja maijojen ja äänekkäiden mutta epärehellisten ja ignoranttien poliitikkojen luvatussa maassa. Retoriikka kärjistää, niinkuin Halla-aho ja minäkin kaiken aikaa teen. Ja kärjistäminen kysyy sentään näissä asioissa taitoa ja syvällistä humanistista sivistystä. Nikottelijoita ja uhkailijoita on matkan varrella tavattu enemmänkin, kuten myös niitä, jotka pistävät puukolla selkään (puukottamisesta selkään kuuluu yliopistokin, osaksi inkvisition perillisenä, kehittäneen omanlaisensa taitolajin). Sanoisin, että taistelutoveri Jussin blogit ja muut tekstit ovat hyvää, kovaa ja paikoin tulista retoriikkaa. Ei Halla-aho suinkaan esitä sitä kaikkea, mitä hän kirjoittaa, mielipiteinään - kaukana siitä. Ei Cicerokaan esittänyt, kaukana siitä. Taidan ottaa 37-vuotiaan Jussi Halla-ahon blogeja esimerkeiksi retoriikan luennoilleni sitten, kun tilaisuus uuden ja toivoakseni kaikille paremman vuoden puolella tulee. - Sanon vielä selvyyden vuoksi, että retoriikka, jos mikään on omiaan edistämään suvaitsevaisuuden asiaa tässä kivun, tuskan ja väkivallan maailmassa.

Laatuajan historia

2008-11-28T13:56:00.000-08:00

Onkohan se jo kirjoitettu ylös, hahmoteltu edes johonkin nettiosoitteeseen luettavaksi ja onkeen otettavaksi? Ei tietääkseni ole. Miten se vielä voisikaan olla? Johonkin laatuajan alku pitäisi kuitenkin sijoittaa, kenties aivan lähimenneisyyteen siitä syystä, että konsulttipuhe pursuaa uusilta vaikuttavia ideoita, ellen erehdy.

Moni tyttö ja miksei poikonenkin kaipaisi vinkkejä menestykseen, siis rahantekoon; sehän se elämän tarkoitus on. Siitä vallitsee täysi konsensus. Tosin minun mielestäni Mestari Sarasvuo puhuu harmittavasti aina vain preesensissä ja futuurissa: jokainen kehittää ja on vastedeskin kehittävä "toimintansa rakenteita" [tosi kömpelöä kieltä, mutta näkyy hänen puheensa menneen ja ain' yhä vielä menevän perhelehdistä päätellen täydestä etenkin virtualisiin konsulttinaisiin in spe, jotka etsivät miehen mallia ja vinkkejä menestykseen ja rahan tekoon ja joiden mielestä Sarasvuo, jos joku, esiintyy kaikkialla edukseen siitä huolimatta, ettei hän ole ainakaan muodollisesti väitellyt vielä tohtoriksi. Hyvä että akateemiset rasitteet puuttuvat. Analysointi on muutoin hankalaa, ellei mahdotonta, näissä perimmäisissä kysymyksissä, jotka sentään koskevat ihmislajin (genus humanum) eloonjäämistaistelua ja siinä ainoaa oikeaa missiota, visiota ja strategiaa.

'Laatuaika' on trendikkäästi ja mediaseksikkäästi napattu jossakin vaiheessa suomeen ulkomailta. Sama koskee 'sisäistä sankaruutta' (ja ehkä yhtä sisäistä petomaisuuttakin). Eikä laatuajan voi vielä katsoa mitenkään olevan"outissa". 'Laatuajan historia' levitetään transparentisti auki ja kaikkien ihailtavaksi sitten, kun laatuaika autoritatiivisesti julistetaan päättyneeksi ja siirrytään toiseen taivaanmerkkiin. Aika ei ole vielä siihen kypsä, mutta uuttera työ (industria, perseverantia) jatkuu kehittyvien maakuntien Suomessa.

Kieliopiton nykyaika I

2008-11-28T08:42:00.000-08:00

Normatiivinen, tiukka kielioppi, sen "pänttääminen" näkyy olevan "out" - "outissa", käyttääkseni golf-termiä. "Golf"-Virran suunta on kielellisen ilmastonmuutoksen ("paradigman") takia vaihtunut. Joku on päässyt "Vuoden kieltenopettajaksi" siitä hyvästä, ettei hänen tunneillaan enää päntätä kielioppia (Opettaja-lehti).

Koululaisten ja opiskelijoiden ei kuulemma tarvitse "sosiaalisen kieliopin" mukaan tietää, mikä on sen ja sen sanan muoto-opillinen taivutusmuoto, eikä liioin sitä, onko jokin sana lauseopin katsannossa subjekti, predikaatti, objekti, attribuutti tai adverbiaali. Riittää, sanovat, että jotenkin kommunikoidaan, vaikka non-verbaalisesti. Ja kaikki käy (eli normatiivinen kielioppi ei käy, koska se kuuleman mukaan kahlitsee luovaa ilmaisua, itsetoteutusta, "kehityskriisistä" selviämistä ja "kehitystehtävästä" suoriutumista).

Tällä on muuten paljonkin tekemistä sen tosiasian kanssa, että Suomen koululaisten (ja jopa aikuisopiskelijoiden) taito kirjoittaa hyvää suomea on selvästi heikentynyt. Niin sanotun "sosiaalisen grammatiikan" edustajat tosin kehuvat kilvan toisiaan siitä, että he (omien sanojensa mukaan) ovat ratkaisevasti edistäneet suomalaisten kommunikatiivisia taitoja (small talkia).

Olennainen syy siihen, mikseivät ihmiset valitse venäjän kieltä, ei ole (vain näennäisesti kieliopittoman) englannin valta-asema, historia tai muoti vaan se, että venäjä jos jokin on tiukka ja hieno kielioppikieli. Eikä venäjä siitä koskaan muuksi muutu.

Luolaihmisen tulevaisuus filosofiselta kannalta

2008-11-19T04:08:00.000-08:00

Kreikassa 'anthropos' tarkoittaa ihmistä, 'antron' luolaa. Siinä saatte kaksi oppisanaa tähän hätään (vaikka ei tässä actualiter eikä liioin futuureissa mitään hätää ole, kuten alta voinee dedusoida / inferoida). Älkää takertuko siihen, että lama jo syvenee, eikä pian enää ole, mitä joka päivä suuhun panna. Kyllä me sen kestämme, koska me olemme niin sitkeitä kuin suomännyt, mutta hevosparat - ne kuolevat (sanoi Kolyman leirille tuomittu Varlam Shalamov).

Luolavertauksestaan hämärästi muistettu Platon arveli kreikan kielen ihmistä ja luolaa tarkoittavien sanojen tulevan samasta, tuskin kovinkaan pahasta juuresta. Kutsukaamme ihmistä (lat. homo, engl. Man) luolassa (siis maailmassa) asuvaksi olennoksi, "luolaihmiseksi" eli heideggerilaisittain Das Maniksi. Toisin kuin Das Man kuvittelee, meillä 'homoa' sukupuoliolentona tarkoittava sana ei tule latinasta (homo 'ihminen', 'mies') vaan kreikasta; kreikassa on nimittäin pronomini homós ('sama'). Ei se nyt ihan sama ole, mitä Minervassa lounastava akateeminen ignorantti, Das Man, ja Tampereen katujen ja markettien matti ja maija meikäläinen, Das Maneja hekin, (rahoissaan kieriskeleviä sijoittajia tai laman kurjistamaa, alimpiin pohjamutiin lopullisesti tuomittua roskaväkeä), luulevat kehittyvien maakuntien Suomessa, vai mitä?

Jos myös moderni ja post- ja transmoderni viisas mies ja viisas nainen eli ikiaikainen filosofi eli boddhisattva (vrt. Buddha, Sokrates, Hypatia, Boethius, Jan Hus, Karl Marx) tahtoo nyt saada lukijoita pilvin pimein ja vielä auttaa heitä, hänen tulee suunnata puheensa ja jopa nettikirjoituksensa Das Manille eli sille oliolle, jota orgaaniset motiivit hallitsevat; tämän sielu on vegetatiivis-animaalinen ja (vielä nyt) vain nimeksi rationaalinen. Perustarpeiden tyydyttäminen ja nautintojen hamuaminen on kaikki kaikessa. Mutta kyllä se siitä. Meno muuttuu toiseksi. Aikaa tosin menee, mutta hyvä voittaa, kuten Mani eli Manichaeus, Kristuksen apostoli, meille on pyhästi luvannut.

Jussi Halla-ahon kovia, osin kylmiä, osin kuumia blogikirjoituksia lukevasta Das Manista taitaa kovassa ja kovistelevassa koulussa varttua ja terästyä järkiolento, kuten toivon hartaasti, animal rationalissimum, filosofi eli boddhisattva. Tullakseen siksi, mitä hän olemuksellisesti on, Das Manin täytyy kulkea kärsimystiensä loppuun, kantaa "ristinsä" ja päästä aikanaan platonilaisesta luolasta vapaaksi, nousta pimeydestä varjojen kautta valoon (ex tenebris per umbras ad lucem). Sitten hän palaa (nirvanaan jäämisen asemesta) takaisin alas pimeään luolaan; sillä hän vuorollaan haluaa vapauttaa "infernosta" maksimaalisen määrän ignorantteja, eli Das Manin partikulaarisia representaatioita, kunnes eräänä päivänä koko luolaverkosto tyhjenee asukeista; tämä sangsara (lausu rohkeasti:samsara) eli kosmos lakkaa olemasta. Me olemme lähtevä täältä vasta kaikki yhdessä; siksi me autamme ja odotamme samaan kelkkaan vähäisimpiäkin sisariamme ja veljiämme (tyhjennämme yleisoliota Das Man), ja menemme sitten yhdessä gnostilaiseen valomaailmaan.

Retoriikan harjoituksia

2008-11-17T12:37:00.000-08:00

Kovaa on tämä aika, ja netti- ja muut kolumnistit kirjoittavat niin kovaa tekstiä, kuin itse parhaaksi näkevät ja toiset antavat heidän kirjoittaa. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat (ainakin suurin piirtein). Nettikansa kuten aina kaikki kansa saa sitä, mitä se tilaa. Kolumnistikin vastaa tarpeisiin (ja ylläpitää ja osin luo niitä). Jussi Halla-aho on saanut osakseen suurta suosiota ja jossakin määrin myös paheksuntaa. Hän tosiaan latelee kolumneissaan kovia sanoja yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Mutta hyvän maun tunnusmerkit eivät jonkun mielestä oikein täyty kaikissa Halla-ahon jutuissa. Toisaalta moni teksti edustaa ja mainostaa kiistattoman hyvää esseistiikkaa tyylin ja substanssin puolesta. Joukosta löytyy myös ikäänkuin liian nopeasti tehtailtuja juttuja, mutta niitäkin pitää olla vähäisempiä ja kehityskelpoisia sisaria ja veljiä varten ja tekijänsä harjoitustöinä, koska harjoitus tekee mestarin, kuten saksalaiset sanovat. Ja harjoitus on jo tehnyt mestarin. Ja mestarin täytyy harjoitella kaiken aikaa. Sama mikä koskee musisointia, koskee myös kynähommia.

Kaikki eivät toki ole reaktioistaan päätellen pysyneet alkuunkaan mukana Halla-ahon paljossa hektisen retoriikan tyylinvaihteluissa. Sanoisin, että nyt 37-vuotias Halla-aho on ansainnut maineensa humanistisena kirjoittajana. Blogeissa pitää lähtökohtaisesti ja tavoitteellisesti pyrkiä ja päästä kuumuuteen, jos haluaa saada näillä raukeilla rajoilla lukijoita kymmenin tuhansin ja niiden joukossa tuhatmäärin kannattajia, tukijoita, ihailijoita (ja mainetta ja rahaakin). Retoriikassa särmä kuuluu asiaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei Halla-aho esitä omina mielipiteinään kaikkia niitä tuhansia asioita, joista hän on kirjoittanut ja kirjoittaa vielä. Katsotaan sitten, mihin se riittää ja viekö politiikka hänen kynästään terää. Luulisin, ettei se se sitä tee.

Paljon puhetta tappamisesta (16. marraskuuta)

2008-11-16T09:20:00.000-08:00

Tappaminen on ollut "in", siitä kun puhetta riittää. Eikä näy loppua tappamiselle. Mutta siitä puhumiseen saatetaan ties missä piireissä toistaiseksi kyllästyä, kun väivaltaiset hengenriistot, joukkomurhat, tulevat vielä tavallisemmiksi, kuin ne jo nyt ovat. Tunnetilat latistuvat toistuessaan. Moraali eli hyve on jokseenkin "out". Moraalista tuskin kukaan puhuu. Miksi? Siksi, että moinen olisi vanhanaikaista ja "lapsellista". Ihmisenkin elämä nähdään jo sitäkin enemmän luonnonhistoriana ja "rahakysymyksenä"; pörssiuutisia seurataan silmä kovana; ei pääse deprivatio sensoria, eli taviksen eli "Das Manin" eli "homunculuksen" eli matin ja maijan kielellä ikävystyminen yllättämään.

Ei löydy enää jumalaa moraalia takaamaan tai, sanokaamme, estämään ihmisen mielitekoja maailmassa, joka ilmenee tekojen, eikä suinkaan moraalin saati mietiskelyn maailmana. Papitkin totisesti vaikenevat rahastavien konsulttiensa neuvosta tai vain "Ajan hengen" vaikutuksesta Viidennestä Käskystä ("Älä tapa"). Heidän joukossaan on varmaan myös resignoituituneita paimenia (pastores), kun lampaat ovat käyneet vähiin; niistä monikin on mustaksi muuttunut ja alkanut värimuutoksestaan kaikille kertomaan "avoimuuden" ja "läpinäkyvyyden" konsulttihyveiden mukaan. Sehän on uskollisuutta tai lojaalisuutta, että vastataan konsulttiajan "haasteisiin".

Laitan tähän nyt moton busineksesta, ajan hermolta: "I can't afford a conscience." Ei ole varaa omaantuntoon, jos haluaa rahastaa tai muutoin menestyä. Tappaminen ja selkeä murhaaminen puhuttavat siksi, että asiassa nähdään tekninen ja sosiaaliteknologinen ongelma - ja oheisvahinko. Joku, sittemmin murhaajaksi aktivoitunut koulupoika on jätetty kuraattoria ja psykologia vaille. Voi, voi! - YLEn Teksti-TV muuten mainostaa / tuotteistaa näkyvästi K. Kieslowskin "Lyhyttä elokuvaa tappamisesta" (s. 806). Mikä on YLE:n Teksti-TV:n viesti tai peräti sanoma? Aniharva katsoo kuvan. Mutta sanat jäävät monen mieleen. YLE menee avoimuudessa kovin pitkälle, mutta ei se ainoa media lajissaan ole. Hesari mainitsi eräässä vakuutuspetoksista kertovassa jutussaan, että joku oli valuttanut autonsa moottoritilaan Sinolia, sytyttänyt sen ja autonsa polttanut. Teknisessä tutkimuksessa hän ja se toinen, jotka olivat "yhteisöllisesti" kimpassa toimineet, jäivät kiinni ja siis ilman vakuutusrahoja. Ainoa "moka" kai oli se, että noille miesrukille kävi käry.

Muuten kaikki murhaajat, olipa heillä uhreja yksi tai monta, eivät ole suinkaan olleet koulukiusattuja siitä syystä, että heiltä on jäänyt koulu käymättä. Kaipa elämänkoulu on motivoinut tekoihin (ironinen huomautus). Oppimistahan se on koko elämä.

Tappaminen kuulostaa jo melkein puoliviattomalta oheisvahingolta. Toki siinä joltakulta tai useammalta saman tien henki menee, kun puoli- tai kokoautomaattinen ase alkaa kuin itsestään tai puoleksi itsestään puhua ja vahingoittaa jotakuta tai samalla useampaa niin, että henki pääsee lähtemään. Ja koko joukko menee mahdollisesti laajennetussa itsemurhassa alas Haadekseen, selvitämään siellä välinsä loppuun. Pelkuri ei uskalla lähteä tästä maailmasta yksin pois; hän murhaa ikäänkuin hoviväen seurakseen. Tämä käy oikeastaan yhtä hyvästä selityksestä kuin monen muun ja tekijäpoikien itsensä yksioikoisesti korostama ihmisviha.

Tämä, näköjään uusi ilmiö, absurdilta tuntuva laajennettu itsemurha meinaa tahrata oikean, perinteisen itsemurhan tehneiden ihmisten kalliin muiston, tehdä siitä lähes rikoksen, mitä se ei suinkaan ole. Noin tuhat ihmistä päätyy Suomessa vuosittain itsemurhaan, eikä kandidaattien määrästä tietoa ole eikä spekulointiin syytä. Tänään (16.11) sattuu olemaan se päivä, jolloin muistetaan niitä, jotka individualistisesti itsensä surmasivat jättäen muut jatkamaan sosiaalista elämäänsä etupäässä mustan maan päälle.

Mahti-ihminen, "tavis" ja retoriikka

2008-11-09T08:57:00.000-08:00

Paljonko Saksan natseille pitää jakaa konsulttipisteitä (tähtiä) siitä, että he huijasivat "Das Man" -kansan eli matti ja maija saksalaisen vihaamaan juutalaisia kuin ruttoa ja antamaan näille jo ennen toista maailmansotaa oikein isän(nän) kädestä? Pogromeja tehtiin eri puolilla suurenevaa Germaniaa. Eikö mitään pisteitä tai tähtiä? - No ei sitten. Silti propaganda onnistui, ja Hitler ja Goebbels hieroskelivat käsiään. Aikanaan "Kristalliyö" kirkastui kansanmurhaksi niille, jotka "Kristuksen murhasivat". Evankelisti Matteus muuten esittää itsensä ja Pontius Pilatuksen, kuten sanotaan, kunnon kavereina, siis juutalaisvastaisina sankareina. Voi miten hienoa! Paljossa antisemitistiset ja ennen kaikkea misoloogiset kristilliset kirkot valitsivat hyväksyvän vaikenemisen. Ne tahtoivat päästä riemuitsemaan saaliinjakoon, kun sellainen näkyi tekevän tuloaan.

Propagandaa voi surutta ja toki myös vaihtelun vuoksi kutsua retoriikaksi, niinkuin sitä kutsutaankin; Erik Ahlman, suomalainen filosofi, ja J.A. Hollo, kielinero ja kääntäjä, piti kumpainenkin retoriikkaa mahti-ihmisen puhetapana; se liikutti massoja, sai nämä ylös ja ulos ja tarttumaan energisesti toimeen joka jumalan suunnalla; Venäjän vallankumousta tehdessä loisti Trotski, lokakuun (marraskuun) suuri sankari puheissa ja teoissa, ja toki myös Lenin, iskusanaretoriikan tyylipuhdas edustaja. Ahlman ja Hollo ja heidän perässään kaikki suomalaiset humanistit ovat sittemmin torjuneet retoriikan "sumutuksena" tai "subjektiivisena" puuhailuna (epätieteenä). Esim. kirjallisuuden ja muun kulttuurin tutkimuksessa retoriikan (samoin kuin kreikan ja latinan ja jopa suomen kieliopin opintojen) on meillä katsottu edustavan iät ajat sitten vanhentunutta, ohitettua ja hyödytöntä kantaa. Ns. lingvistinen käänne ja narratiivinen käänne eivät ole Suomessa klassista retoriikkaa edes nimeksi rehabilitoineet. Vähiin on kiinnostus jäänyt, pintaraapaisuja yliopistoissa, syvemmälti ammattikorkeakouluissa. Retoriikka kelpaa haukkumasanaksi.

Tietysti on sekä pahaa (moraalisesti huonoa) että hyvää (hyvyyttä edistämään pyrkivää) retoriikkaa. Pahuus voi pukeutua hyvään tyyliin; ja hyvyys kaipaa kipeästi tehoja. Mistä? - Retoriikasta. Mutta pahat ihmiset ja "Das Manin" into seurata pahojen perässä ei tee eikä se saa tehdä retoriikkaa, klassisen tyylin retoriikkaa, tarpeettomaksi, saati kirota Ciceron ja Quintilianuksen perintöä.

Suomalaisia pitävät ulkomaalaiset retorisesti vajaina: suomea puhutaan monotonisesti ja veltosti, mikä huomataan esim. televisiokeskusteluissa ja haastateltaessa ihmisiä kadulla, siis "Das Man" -suomalaista, onpa tämä sitten matti tai maija meikäläinen. Eikä kirjallisen retoriikan status ole yhtään parempi.

Nyt on kuitenkin tullut konsultatiivinen käänne. Humanistit ovat tosiaan meillä torjuneet klassisen retoriikan (ja kreikan ja latinan ja normatiivisen kieliopin). Mutta sen humanistit saavat oppia nyt kauppa- ja liikealan edustajilta, konsulteilta ja muilta, sikäli kuin humanisteja enää meillä onkaan. Siksi iloitsen, kun luen Päivi ja Santeri Kanniston kirjaa Asiakaspalvelusta. Siihen kirjaan sopisi retoriikka eksplikoituna sanana moneen monituiseen kohtaan, mutta psykologisista syistä (koska retoriikka on pahasta) ei toki tarvitse eikä kannata mennä muutoksia tekemään, kutsua retoriikkaa omaksi itsekseen. Sillä Asiakaspalvelu-kirja edustaa retoriikkaa, erityisesti sen inventiota, ja invention osana eetosta (ethos) ja vielä retoriikan yhtenä, nimittäin kolmantena tehtävänä (disposition jälkeen) tyyliä (elocutio). Inventio on kreikaksi heuresis, tyyli lexis, ja eetos, ethos, on latinaksi imago. Ja imago näkyy Quintilianuksella olevan auctoritas.

Asiakaspalvelun salat

2008-11-05T05:03:00.000-08:00

Päivi Kannisto ja Santeri Kannisto ovat paljastaneet kirjassaan asiakaspalvelun perimmäiset salaisuudet. Se on harvinaisen hyvin tehty niin substanssin kuin tyylinkin puolesta ja sopii muuten humanistinkin aktiivikäyttöön. Turha nikotella! Jopa humanisti joutuu tuotteistamaan itsensä immanentissa maailmassa, jossa suuri raha pitää valtaa; ja raha ajaa kaiken muun edelle ja on edellytys kaikelle muulle, esim. sellaisille henkisille arvoille kuin hyve, ja taiteelle kaikkinensa. Eläköön Horatius (ja Karl Marx). Kirjaa voi lukea retoriikan oppaana, ja käytän sitä klassisen retoriikan luennollani, joka alkaa tammikuussa ja kestää viikkokausia.

Asiakaspalvelu. Tiedettä, taikuutta vai talonpoikaisjärkeä. AMK Kustannus, Tampere 2008, 171 s.